Month maaliskuu 2019

Aamuisin toimiston ovet avaa ensimmäisenä useimmiten Lasse, jolle aikaisin herääminen ei tuota ongelmia. Nykyään teemme töitä miltei Jyväskylän keskustassa. Toimistolle on nopea tulla mistä päin Jyväskylää tahansa. Monien työmatka lyheni reilusti, mikä antaa pientä pelivaraa töihin tullessa. Meiltä löytyy myös toinen aikainen lintu, Toni, joka saapuu töihin usein seitsemän pintaan. Aamut on pyritty pyhittämään hiljaiselle omalle tekemiselle, jolloin ainoat äänet ovat näppäimistön naputus ja kenties kahvikoneen hurina.

Suurin osa trimedialaisista saapuu töihin kahdeksan ja yhdeksän välillä. Joustavan työajan ansiosta moni ehtii aamuisin viedä lapset kouluun tai käyttää koiran pidemmällä aamulenkillä. Aamu starttaa lämpimän juoman keittämisellä ja nopeilla kuulumisten vaihdolla keittiön puolella. Keittiöstä siirrytään ”hiljaiseksi tilaksi” nimettyyn avotoimistoon, jossa keskitytään omiin töihin aamupäivän ajan. Jos on sovittu palavereja, ne pidetään aina jossain muussa tilassa.

Vaikka meillä on aiemminkin pyritty antamaan työrauha kaikille, on meillä silti ollut tapana kysyä apua tai mielipiteitä kesken työpäivän. Uuden työrytmin ansiosta, jolloin 8-11 sekä 13-16 väli on rauhoitettu omille töille, olemme saaneet hiljaisen tilan rauhoitettua oikeasti aika hiljaiseksi. Onneksi meiltä löytyy hiljaisen tilan lisäksi myös muita tiloja, jos työt vaativat äänen pitämistä. Toimistolta löytyy edellä mainitun tilan lisäksi palaverihuone, yhteiseen työskentelyyn tarkoitettu ”ryhmätyöhuone” sekä suuri avoin tila, jossa on keittiö ja sohvia. Kukaan ei tietenkään pakota viettämään työpäiviä hiljaisessa tilassa, vaan sen voi halutessaan viettää esimerkiksi avoimen tilan sohvilla tai FatBoyssa puoliksi istuma-asunnossa. Jokainen tyylillään.

Lounas oli ennen joustavista työajoista johtuen varsin liukuva käsite, mutta nyt 3-2-3 työaikoihin siirryttäessä suurin osa aterioi 11 maissa. Ensimmäisenä töihin tulleet syövät luonnollisesti jo aikaisemmin, kun taas loput vaihtelevasti puoleen päivään mennessä. Tällöin ”olohuone” täyttyy rupattelusta ja vapaasta fiiliksestä. Useimmilla trimedialaisilla on omat vakioruokansa: meiltä löytyy muun muassa kotiruokien, etnisten laatikoiden, salaattien ja tuorepuuron nimeen vannovia. Perjantaisin on ollut tapana tilata ruokaa yhdessä. Koska lounaan ympärillä oleva aika on pyhitetty kehitykselle tai yhteisien asioiden edistämiseen, töihin oman työpöydän (tai oman nojatuolin) ääreen palataan yleensä viimeistään yhden maissa.

Töihin keskittyminen on helpompaa, kun on saanut välillä tuulettaa ajatuksia. Iltapäivän aikana trimedialaiset valuvat yksi kerrallaan kahvia tai teetä hakemaan. Ensimmäisenä saapuneet pakkaavat läppärit sun muut tavarat kahden jälkeen ja viimeiset taas työtilanteesta riippuen neljän ja kuuden välillä. Viimeisenä lähtevälle siirtyy vastuu muistaa laittaa varashälyttimet päälle, lukita ovet ja tarkistaa ikkunat. Vanhalla toimistolla tähän meni enemmän aikaa, kun jokainen ovi ja ikkuna piti tarkistaa – kaksikerroksisessa omakotitalossa oli pari ulko-ovea ja avattavaa ikkunaa enemmän, kuin nykyisellä. Uusi toimisto sijaitsee kerrostalossa, jossa ikkunoita tulee harvemmin pidettyä auki – ainakaan näin talvipakkasilla.

Viimeisimpänä lisäyksenä rutiineihin on lisätty kahvikoneen puhdistus. Kahvikonetta on käytetty melko runsaasti sen saapumisen jälkeen – eipähän tarvitse keittää turhaan ! Tilojen tarkistus sujuu sutjakasti, samoin lukituksien päälle laittaminen. Huomiseen!

Tämän viikon haasteena oli kasvisruokahaaste – ”tee vähintään yhtenä iltana kasvisruokaa illalliseksi. Hurjimmat voivat syödä näin joka päivä!” Haasteen heitti meidän Sampo, joka liittyi viime kesänä Trimedian riveihin. Trimedialaisista löytyy useampikin kasvissyöjä ja kasviksiin liittyvää haastetta on osattu odottaa jo hetken verran.

Tunnelma oli pääosin innostunut. Moni trimedialainen on siirtänyt ruokavalionsa painopistettä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän kasvispainotteiseksi, ainakin lounaspuheiden perusteella. Jauhelihaa korvataan soijarouheella ja kaurasta tehdyillä proteiinin korvikkeilla, myös vaalealla lihalla on korvattu punaista lihaa. Porukastamme löytyy kyllä myös täysverisiä lihansyöjiä, joita epäilytti ajatus liharuokien korvaamisesta kasvisruuilla. Myöskään luotto omiin kokkaustaitoihin ei ollut kaikilla erityisen suuri ja epäiltiin, että onnistuuko sitä tekemään edes yhden onnistuneen kasvisruoan!

Haaste oli kuitenkin melko kevyt, sillä sen periaatteena oli kasvisruuan valmistaminen ainakin kerran viikon aikana. Ruuat saivat olla vegetaristeille sopivia, eli ne saivat sisältää eläinperäisiä tuotteita kuten maitoa, juustoa ja kananmunaa.

Onnistuneita annoksia löytyi mukavasti. Itseasiassa yksikään testatuista resepteistä ei tainnut saada huonoja arvosteluita. Tämä tarkoittaa joko sitä, että trimedialaiset pitävät kasvisruuista, tai sitä, että olemme erinomaisia kokkeja. Tai no, muutamat kokeilut eivät kerryttäneet kuvasaldoa, koska lopputulos olis kuulemma sen verran epämääräisen näköistä…

Tässä kuvasaldoa kokeiluista:

Pastaa avokadolla ja valkosipulikastikkeella, kauramaitoon tehtyjä lettuja ja mustikoita, tacomaustetulla kasvisvönerillä täytettyjä hot dogeja ja kasvishamppari bataattiranskalaisilla.

Pastaa fetalla ja salaatilla, kasvishampurilainen ja paistettuja perunoita, punajuurta uunissa ja pizza mozzarellalla.

Feta-tomaatti-pastaa testasi ainakin kolme henkilöä viikon aikana, some oli selkeästi tehnyt tehtävänsä. Resepti mukaili tätä Liemessä-blogin reseptiä: http://liemessa.fi/2019/02/uunifetapasta/. Meidän vinkki on, että feta riittää useammankin, kuin kahden hengen annokseen: lisää tomaattien ja pastan määrää, niin reseptistä syö ainakin muutaman kerran.

Trimedialaisten fiilikset

Kasvisruokahaaste jätti hyvän fiiliksen. Aivan kaikilta ei kommentteja tai reseptejä valunut Slackiin, mutta yleinen tunnelma vaikutti hyväksyvältä. Varsinkin alkuviikko oli melko hiljainen, mutta onneksi loppuviikosta innostuttiin jakamaan omia kuvia.

Kasvisruokailu on ilmaston näkökulmasta yksi suurimmista asioista, joihin voi vaikuttaa arkisilla valinnoilla. Lihan pois jättäminen kokonaan voi tuntua aluksi melko vaikealta, jolloin voi alkaa korvaamaan punaista lihaa esim. vaalealla lihalla tai juustolla. Myös vegekorvikkeet toimivat hyvin jauhelihan ja kanan tilalla: makuero on melko pieni ja ravintoarvot jopa paremmat.

Tässä vielä koottuja listoja kasvisruokakokkailuun, joista voi poimia itselleen mielenkiintoisia reseptejä testiin:

https://chocochili.net/luokka/paaruoat/

https://www.viimeistamuruamyoten.com/suomen-ruokabloggaajien-top-kasvisruokareseptit/

https://www.hellapoliisi.fi/kasvisruoat/

Haasteet jatkuvat! Viime viikolla saimme haasteen, joka otettiin vastaan innokkaina, mutta jännittyneinä. Kyseessä oli 2010– luvulla elävän länsimaalaisen ihmisen pahin haaste, eli älypuhelimista ja muista älylaitteista luopuminen viikon ajaksi.

”Kokeile elää viikko ilman älypuhelinta taskussasi, älykelloa ranteessasi ja tablettia sylissäsi. Tarkoitus on olla selaamatta Instagramia samalla kun toisella silmällä katsot televisiota, lukematta Twitteriä tai Hesarin uutisia samalla kun kuuntelet toisella korvalla läheisesi päivän kuulumisia tai katsomatta Youtube-videoita samalla kun osa keskittymisestäsi on kitaratreenissäsi.”

Tason sai päättää oman tarpeen mukaan. Trimedialaisten joukossa on melko erilaisia digilaitteiden käyttäjiä. Osa meistä oli hyvinkin tietoisia puhelimeen ja tablettiin käytettävästä ajasta, osalle ruutuajat olivat mysteereitä.

Haasteeseen valmistautuessa kävi selväksi, että jokaisella meistä oli omat ”Akilleksen kantapäät” älylaitteiden käytön suhteen. Monet kokivat älylaitteet vahvasti harrastuksiin liittyviksi, eivätkä kokeneet siihen tuhlautuvan aikaa. Vaikka aikaa saattoi kulua, se oli tiedostettua vapaa-ajan käyttöä. Toiset eivät käyttäneet kännykkää tai tablettia lainkaan pelaamiseen, vaan aikaa vei enemminkin sosiaalinen media ja Instagramin koukuttava maailma.

Miten meni?

Haaste sai trimedialaisissa aikaan pääosin onnistumisen tunteita. Kukaan haasteeseen tarttunut ei kokenut varsinaisesti jäävänsä mistään paitsi, kun käyttikin aikaa eri tavalla. Viikko ei kuitenkaan ollut helppo ja myös ”epäonnistumisia” sattui. Vastoinkäymisistä huolimatta teimme parhaamme ja saimme kokeilusta hyviä oivalluksia.

Viikon aikana todettuja positiivisia fiiliksiä:

Haasteita horisontissa

Haaste ei ollut helppo. Kännykän selaamisesta on yllättävän vaikea luopua, kun siitä on tullut tapa. Varsinkin ne tylsät hetket, jolloin 100 % läsnäoloa ei vaadita, saivat käden hapuilemaan puhelinta. Rehellisyyden nimissä voimme myöntää, että osa jätti haasteen kesken. Joko tietoisesti, tajuten ettei pysty minimoimaan omaa älylaitteiden käyttöä tai vahingossa unohtamalla haasteen. Varsinkin viikonloppuna, kun vapaa-aikaa oli enemmän, oli haastavaa pitäytyä irti puhelimesta.

Suurimmalla osalla meistä löytyi ruutuaikaa mittaava sovellus puhelimesta, osa latasi sen varta vasten. Oma ruutuaika yllätti enemmistön trimedialaisista. Luvut olivat yleisesti ottaen isompia, kuin mitä etukäteen kuviteltiin. Loppuviikosta vertailimme aikoja. Suurin osa oli saanut hilattua ruutuaikaa alhaisemmaksi, kuin haasteen alussa.  Sovellus oli hyödyllinen oman ajankäytön hahmottamisen kannalta, suosittelemme ehdottomasti sen testaamista.

Trimedian sisäisestä viestintäkanavasta, Slackista löytyi onneksi vertaistukea tilanteeseen. Vertaistuen lisäksi jaettiin myös parhaita vinkkejä, miten helpottaa omia pakko-oireita älylaitteiden räpläämiseen. Tässä toimivimmat vinkit:

Viikon päätyttyä suurin osa meistä trimedialaisista päätyi tarkkailemaan entistä tarkemmin älylaitteiden käyttöä. Moni asetti selkeitä ajallisia tavoitteita, jotka helpottavat laitteiden käytön seuraamista. Osa sai myös todeta, että oli jo ennen haasteeseen tarttumista löytänyt sopivan balanssin älylaitteiden käytön ja muun elämän välillä, eikä haaste muuttanut käytöstä suuntaan tai toiseen.

Suosittelemme älylaitelakon testaamista varsinkin silloin, jos puhelin eksyy käteen tiedostomattakin. Meilläkin aiheesta puhutaan vähintään viikottain, mutta konkreettisesti ajankäytön seuraaminen ja oman tekemisen rajoitus voi olla herättelevää. Voit yllättyä myös positiivisesti, kuten moni meillä ja huomata, että käytät älylaitteita tasapainoisesti eikä niillä ole suurta vaikutusta arkeen.

Työtä voidaan tehostaa monin eri tavoin; check-listoilla, työn ajastamisella, ympäristön rauhoittamisella – jokaisella on oma keinonsa. Toimitusjohtajamme Arto halusi testata mielenkiintoista tapaa tehostaa töitä: vähentämällä työaikaa.

Työajan vähentäminen ja työtehon kasvattaminen ei välttämättä kuulosta kovin loogiselta. Ihmisillä on kuitenkin tapana juurtua tuttuihin käytäntöihin, jotka voivat pidemmän päälle olla myös haitaksi tehokkuudelle. Vaikka työtahti olisi hyvä, työpäivät voivat tuntua pitkiltä ja päiviin tulee tietty rutiini. Moni menestynyt yrittäjä ja stressaavaa työtä tekevä henkilö vannoo 80% työajan mukaan – tekemällä vähemmän, saat aikaan enemmän. Teoriassa se kuulostaa hyvältä, mutta miten kokeilu toimi käytännössä?

Kaikkien työntekijöiden siirtäminen 80 % työajalle ei ole oikea ratkaisu, eikä sillä todennäköisesti saataisi aikaan haluttuja asioita. Halusimme sen sijaan testata niin sanottua 3-2-3 -mallia. Kolme tuntia töitä, kaksi tuntia kehitystä ja kolme tuntia töitä – päivä pulkassa. ”Virallinen” työaika vähentyy kuuteen tuntiin ja lounastauon ympärille avautuu vapaata aikaa, jota käytetään itsensä kehittämiseen tai niin sanottuun yhteiseen hyvään.

Itsensä kehitys voi olla opiskelua tai muutoin oman osaamisen kehittämistä. Yhteisellä hyvällä tarkoitetaan niiden asioiden läpikäymistä, jolle ei tunnu ikinä löytyvän sopivaa aikaa. Maanantait aloitamme aina viikkopalaverilla, jossa käydään läpi kaikkien työ- ja joskus vähän muutkin -kuulumiset. Usein siellä tulee esiin yhteistä keskustelua vaativia teemoja, joita ei kuitenkaan ehditä käymään läpi tuon reilun tunnin aikana. Nyt nämä asiat voitaisiin nostaa samantien jonkun päivän ”yhteisen hyvän” ajan teemaksi.

Monelle parin tunnin tauko suoritettavista töistä tarkoitti myös mahdollisuutta purkaa sähköpostikuormaa, tai pienten yksittäisten työtehtävien tekemistä. Kun aamun ehti tehdä tehokkaasti töitä, oli helpompi keskittyä yksittäisiin meileihin ja tämän myötä esimerkiksi uusien työtehtävien ajastamiseen ensi viikolle.

Joululomalta palatessa moni trimedialainen tiesi työkalenterinsa sisällön jo useamman viikon eteenpäin. Töitä riittää, mikä on tietysti positiivinen asia. Tekemistä tuntui kuitenkin olevan loputtomiin, eikä työpäivien aikana ollut helppoa ylläpitää selkeää rytmiä. Meillä oli myös satunnaisesti tapana keskeyttää toisiamme, vaikka sitä ennen kysyttiinkin kohteliaasti ”saako häiritä”. Ennen kaikkea 3-2-3 työajan oli tarkoitus rauhoittaa aamut ja iltapäivät niin, että jokainen sai varmasti keskittyä ainoastaan omaan työhön.

Kello kahdeksan ja yhdentoista välillä keskityimme omiin töihin ja annoimme myös muille työrauhan. Ensimmäisen kolmen tunnin slotin loputtua alkoi kahden tunnin kehitysjakso. Kehitysjaksoon sisältyi myös lounas, jolla moni aloitti vapaamman ajanjakson. Syödessä tulee vaihdettua ajatuksia ja käytyä läpi mahdollisia haasteita, jotka tulivat vastaan aamulla. Tämän testiviikon aikana meillä oli muutama sovittu kehityskohde, eli kehitysaikaa käytettiin myös ns. yleiseen hyvään – tällä viikolla se sisälsi mm. saavutettavuusopastuksen ja yhteisen asiakaskokemustutkimuksen tulosten läpikäynnin.

Kaikki lähtivät kokeiluun innoissaan. Huomasimme erilaisen päivärytmin vaikuttavan muun muassa näin:

Haasteen aloituksesta on nyt useampi viikko. Positiivisten tulosten johdosta olemme päättäneet jatkaa kokeilua. Olemme varanneet kello 11 ja 13 välisen ajan omaan kehitykseen, yhteiseen hyvään tai Trimedian sisäisille palavereilla. Tuon ajan ulkopuolinen aika on jokaisen itse määriteltävissä, ellei sille satu asiakaspalaveria – niiden suhteen kyllä joustetaan.

Jatkotoimenpiteet

Jatkotoimenpiteinä pidämme vielä kehitysajan sisällön hiomista sekä oman keskittymisrauhan takaamista. Vaikka kolmen tunnin pätkä on varattu vain omille töille, se ei automaattisesti takaa hyvää keskittymiskykyä. Yksi keino, joka on tuttu myös Lean-opeista, on first in, first out- periaate.

First in – first out eli FIFO tekniikan ideana on suorittaa työt raa’asti niiden tulojärjestyksessä. Tekemistä ei saa keskeyttää uusien sähköpostien tai tehtävien takia, vaan työt tehdään päätetyssä järjestyksessä. Kaikkiin tehtäviin, kuten usean päivän tehtäviin tämä ei toki sovellu suoraan. Suuretkin projektit on kuitenkin mahdollista jakaa pienempiin osiin, jolloin myös niiden aikatauluttaminen ja keskittyminen on sujuvampaa. Erilaiset lean-tekniikat ovat ehdottomasti kokeilun arvoisia, jos halutaan etsiä uusia keinoja tehostaa työntekoa, suosittelemme tutustumaan!

Yrityksen muutto ei ole ikinä helppo asia, vaikka toisin voisi kuvitella. Irtotavarat voidaan pakata kätevästi muuttolaatikoihin ja näennäisesti kaikki on järjestyksessä. Muistettavaa on kuitenkin runsaasti: sopimuksien irtisanominen, uusien kilpailuttaminen, mistä saisi mahdollisimman tehokkaan netin ja mikähän lounasravintola on kaikista lähinnä uutta toimistoa?

Muun muassa edellä mainittuja asioita pyöriteltiin vielä muutama viikko ennen joulua, h-hetken lähestyessä. Onneksi toimiston järjen ääneksi kutsuttu Aki oli tehnyt sisäiseen intraamme listauksen, jonka mukaan tyhjensimme huoneen kerrallaan. Näin punainen muuttolaatikko kerrallaan koko irtaimisto saatiin pakattua ja muutettua joulupyhien aikana perustajiemme toimesta, kun työntekijät rauhottuivat lomalla. Varsin vaivaton muutto ainakin työntekijöiden mielestä!

Heti alkuun voisimme listata kaikki muuttamisen positiiviset puolet. Töihin tuleminen oli entistä nopeampaa, sillä sijainti oli paljon keskeisempi. Kaikki mitä oltiin voitu kasata ja järjestellä, oli tehty ennen kuin työntekijät tulivat töihin. Tästä iso kiitos kuuluu Akille ja Artolle (ja oletettavasti heidän apukäsilleen)! Tärkeimmät, kuten kahvinkeitin ja sohvat olivat jo asemissa ennen ensimmäisten työntekijöiden saapumista.


Töihin palatessa tärkeimmät olivat jo paikallaan: sohvat ja kahvinkeitin. Mitä muuta toimistotyöntekijä voisi tarvita?

Meille on kuitenkin sattunut ja tapahtunut vaikka mitä menneiden viikkojen aikana. Eräs trimedialainen ehdottikin muuttoblogin kirjoittamista, tästä nimittäin riittäisi juttua vaikka Aamulypsyyn Periksen korvaamiseksi.

Uuden tilan etsiminen

Ensinnäkin, sitä voisi kuvitella, että uuden toimiston löytäminen olisi helppoa. Meillä oli melko simppelit toiveet: tilaa noin 15-20 hengelle, siisti toimisto jossa voi tehdä pientä pintaremonttia ja kohtuullisen keskeinen sijainti. Jos sijainti olisi lähellä keskustaa, bussilla kulkevien työmatka lyhenisi jo puoleen. Ja ainiin, myös parkkipaikkoja saisi olla muutama – eikun viisi, pitäähän vieraillekin olla – no, löytyisikö jostain seitsemän autopaikkaa? Eli kaiken kaikkiaan uuden toimiston löytäminen ei todellakaan ollut itsestäänselvyys. Kaikkien edellisten lisäksi uuden tilan piti myös tuntua oikealta. Kyllähän te tiedätte, samalla tavalla kuin omaa kotia etsiessä. Työpaikalla vietetään kuitenkin melko huomattava osa elämästä, miksi siis tyytyä, kun voi löytää sen oikean?

Noh. Arto ja Aki kävivät katsomassa useampaa toimistotilaa, ilman tuloksia. “Liian sokkeloinen, turhan kolkko ja ei ollut yhtään tilaa autoille” – tehtävä ei ollut helppo. Kunnes yksi päivä Slackissa todettiin, että nyt oli sen verran lupaava paikka, mihin kannattaisi pyytää muutkin trimedialaiset käymään. Tuo kyseinen paikka sijaitsi keskustan ja Viitaniemen välimaastossa Sepänkadulla. Tilaa remontoitiin paraikaa ja kerroksen kanssamme tulisi jakamaan eräs tilitoimisto. Tilan katsominen meni sen verran hyvin, että kyseistä kohdetta ruvettiin kutsumaan “uudeksi toimistoksi”. Melko lopullista, eikö?

Aina ei voi onnistua

”Uusi toimisto” oli vasta rakentumassa remontin takia. Ei voi sanoa, että kaikki olisi mennyt nappiin. Kalustetilaus tehtiin lopulta noin 2-3 viikkoa alkuperäisestä aikataulusta myöhässä viestinnällisten haasteiden takia. Osalla ei ollut työpöytiä ensimmäisen parin viikon aikana, koska vanhat ehdittiin jo myydä eteenpäin. Noh, onneksi on sohvia. Myös ruokatunnit oikeastaan helmikuun loppuun seisten – vanhalla toimistolla ei ollut ruokapöytää, joten tuolejakin oli vähäisesti. Alunperin keittiöstä puuttui ruokapöytä ja tuolit, nyt sieltä puuttuu siis enää tuolit. Puuttuvien tavaroiden listaan voi lisätä vielä tilaan suunnitellun baaritiskin, eteisen vaatekaapit ja niiden myötä saapuvan säilytystilan.

Kaikki eivät selvinneet muutosta ilman vaurioita. Onneksi valoisa paikka ja kastelu on elvyttänyt Tuulin kovia kokenutta viherkasvia, uudet lehdet tekevät jo tuloaan.

Jyväskylän ja Viitaniemen tuntevat tietävät, ettei parkkipaikan löytäminen sieltä ole itsestäänselvyys. Paikkoja ei ollutkaan niin helposti saatavilla kuin oli annettu ymmärtää, joten osa porukasta käy kääntämässä kiekkoa aina parin tunnin välein. Parkkipaikkatappeluilta on onneksi toistaiseksi vältytty. Parkkitilan lisäksi haasteena on ollut säilytystilan puute. Suurin osa tavaroista odottaa yhä paikkaansa avoimen tilan nurkissa, sillä noh, yllättäen omakotitalossa oli enemmän säilytystilaa kuin tyhjässä toimistossa.

Hiljaa hyvää tulee

Uudelle toimistolle on asetettu korkeita tavoitteita. Täällä me haluamme viihtyä pitkään. Uusia elementtejä hankitaan harkitusti, jotta jokainen kaluste on varmasti tarpeellinen ja hyödyllinen, sekä ympäristöönsä sopiva. Myös kierrättäminen on entistä helpompaa, kun pihassa on pitkästä aikaa myös pahville ja paperille omat jäteastiansa. Muovin keräys hoidetaan toistaiseksi itsenäisesti: muovinkeräysastia kiikutetaan kauppareissujen yhteydessä erilliseen kierrätyspisteeseen. Keskeinen sijainti hymyilyttää yhä päivittäin – varsinkin niitä, jotka joutuivat sompaamaan töihin useammalla bussilla.

Uudet tilat ovat miellyttäneet kaikkien silmää. Kevään myötä tiloihin on tarkoitus löytää sopivasti vihreää, mutta muutoin pyrimme pitämään tilat ilmavina ja raikkaina.

Ensimmäiset illanistujaisetkin on jo pidetty, kun monelta katosivat logistiset haasteet. Tilat mahdollistavat myös useiden asiakkaiden vastaanottamisen kerralla, kun rauhallisia kokous- ja workshoptiloja on enemmän, kuin vanhalla toimistolla. Keskeinen sijainti toi myös kaupan entistä lähemmäs, eikä unohtunut lounas tarkoita enää automaattisesti puuropäivää. Keskustan lounasravintoloihin on lyhyt matka, eli joskus saatetaan syödä ulkonakin. Lähellä sijaitsevalta JAMKin kampukselta tuleekin välillä haettua myös hävikkiruokaa, eli tarvittaessa seuraavan päivän ruuat voi hakea jääkaappiin jo työpäivän aikana. Jes!

Kuten huomaatte, hyvien puolien lista on jo monta kohtaa pidempi, kuin huonojen. Toimiston sisustus etenee viikottain ja tätä postausta viimeistellessä olemme jo saaneet tuolit keittiöön!

Olemme jälkikäteen pohtineet, oliko myöhästynyt kalustetilaus tai pidemmällä aikataululla saapuneet huonekalut sittenkään huono idea. Tilaan sai tottua rauhassa ihan eri tavalla, kuin jos tavarat olisivat olleet viimeistä kynää myöten paikallaan heti tammikuun alusta. Loppuun voimme todeta, että muutto sujui oikein hyvin ja olemme todellakin viihtyneet Viitaniemessä!

 

Tällä viikolla Trimedian AD Jarmo Mikkilä haastoi muut trimedialaiset käyttämään luovuuttaan piirtämishaasteen parissa. Piirtäminen on asia, josta moni pitää nuorempana, mutta josta luovutaan vanhemmiten. Syynä tälle saattaa olla turhan kriittinen kuvaamataidon opettaja tai ehkä vain mielenkiinnon kohteiden muuttuminen – tätä emme voi koskaan tietää varmaksi. Mutta luonnostelusta ja visuaalisesti asioiden hahmottelusta on todistetusti hyötyä, joten taitoa on ehdottomasti järkevää ylläpitää!

Haaste oli viisipäiväinen. Joka päivälle oli oma teema, jonka mukaan kaikki piirtäisivät samalle paperille. Piirroksia sai myös yhdistää jo olemassa oleviin kuviin. Vaikka haasteen pääteemana oli piirtäminen, sen ajatuksena oli myös yhdessä työskentely ja rohkeus ilmaista itseään porukalla.

Maanantai

Maanantaina teemana oli oma lemmikki. Jos omaa lemmikkiä ei ole, sai hyödyntää myös sukulaisten ja ystävien karvaisia (ja karvattomia) eläimiä. Paperille piirtyi paljon koiria ja kissoja, sekä yksi kilpikonna! Ensimmäisen päivän jälkeen meitä vielä muistutettiin paperin rajallisuudesta – jättikokoinen kissa ja monen monta koiraa veivät jo melko hyvän osan pinta-alasta. Noh, kyllä tälle arkille vielä mahtuu!

Tiistai

Tiistaina piirrettiin hahmoja. Hahmon alkuperä oli vapaa, eli pelien, elokuvien ja sarjakuvien tyypit olivat käytettävissä. Ensimmäisen päivän jälkeen saimme vielä muistutuksen, että kuvia voi tosiaan liittää toisiinsa. Piirtämishaaste eteni siihen asti varsin perinteiseen suomalaiseen tyyliin: jokainen aloitti piirtämisen omasta nurkasta, eikä lähestynyt muita.

Keskiviikko

Keskiviikon teemana oli paikka. Paikka, jossa piirtäjä rentoutuu ja viihtyy. Paperille piirtyi mökkejä, metsää ja jopa Prisman kyltti! Jokainen rentoutuu tavallaan, toisille se on luonnonrauha ja hirsimökki, toisille hyvä kahvi lähi-Prisman Pressossa.

Torstai

Torstaina herkuteltiin – noh, ainakin mielikuvissa. Teemana oli oma lempiherkku, jota ilman ei tahdota pärjätä. Torstai oli melko käänteentekevä päivä, sillä miltei kaikki herkut löytyivät toisiin hahmoihin liitettyinä.

Perjantai

Viikon viimeinen päivä! Viimeinen haaste oli piirtää esine, joka liittyy jollain tapaa piirtäjän harrastuksiin. Myös harrastusvälineet saatiin hyvin liitettyä paperille muihin hahmoihin. Vaikka haasteen alussa näytti siltä, että kukaan ei tahdo tuhria toisten töitä, perjantaina pystyimme toteamaan itsellemme, että nyt on onnistuttu. Hahmot kulkivat sulassa sovussa paperille, syöden karkkia ja suklaata.

Kissoja, tonttuja, karkkia ja suklaata, Prismaa ja pelejä. Niistä trimedialaiset tehty on.

Harrastukset x hahmot x lempipaikka. Ja lemmikkikin löytyy ylänurkasta!

Viikko meni sutjakasti ja moni odotti seuraavan päivän aiheita innoissaan. Haasteen ensimmäisenä päivänä tapahtui suomalaisille tuttu ”bussipysäkki-ilmiö”, eli jokainen aloitti piirtämisen omasta nurkasta, varoen toisten töitä. Viikon edetessä kuvia uskallettiin myös yhdistellä, vaikka siihen kaivattiinkin pientä kannustusta Jarmolta. Moni meistä arkaili kynään tarttumista, mutta lopulta miltei kaikki jättivät jälkensä paperiin.

Haasteen ideana olikin herätellä uusia tapoja arkeen ja näyttää, että kaikki osaavat kyllä piirtää. Saavutimme tavoitteen mielestämme hienosti. Haaste oli sen verran pidetty, että siitä on toivottu jo uusintaa. Saa nähdä, onko ensi kerralla tulos vielä runsaampi!

Ei sisältöä