Month joulukuu 2019

Tänä jouluna halusimme tehdä jotain erilaista joulun kunniaksi, perinteisten logoilla varustettujen yrityslahjojen sijaan. Taustalla kytenyt ajatus on ollut olemassa jo pidempään, nyt tuntui sopivalta hetkeltä tarttua toimeen. Halusimme tehdä hyvää lähellä, tukemalla lasten leirikoulurahastoa hyviä tekoja vastaan. 

Meistä trimedialaisista monella on jo jälkikasvua, jonka myötä olemme tutustuneet uudelleen koulumaailmaan. Tähän aikaan vuodesta moni miettii jo joululomaa sekä joulujuhlaa – vietettiin sitä sitten joulukirkossa, tai ilman kirkkoa. Kun lapset tulevat tiettyyn ikään, aletaan koulussa suunnittelemaan leirikoulua. Leirikoulu on lapsille erittäin mukava juttu – vietetään aikaa koulukavereiden kanssa, käydään kivoissa kohteissa ja yövytään uusissa paikoissa ilman omaa perhettä. Luokkaretkiin sisältyy myöskin tylsä puoli, ainakin lasten silmissä: rahankeruu. Yöpymiset ja kivat kohteet kun tuppaavat maksamaan jonkun verran.

”Saisiko olla bambusukkia, kermatoffeeta tai pyykinpesujauhetta?”

Luokkaretkiä rahoitetaan usein myymällä esimerkiksi asusteita, alusvaatteita, pesuaineita, vessapaperia, keksejä tai kalentereita. Näiden myynnin saa usein organisoida lasten vanhemmat, sillä ihan kaikkea lapset eivät pysty itse tekemään. Esimerkiksi 10 kilon pesuainetonkat ovat melko raskaita kantaa, varsinkin jos varren pituus on noin 140 senttiä. Näitä myydään usein tutuille ihmisille, jotka eivät ole täysin ”kylmiä liidejä”, kuten tädeille, sedille ja lempinaapureille. Tavaran myyntiin sisältyy usein pientä sosiaalista painetta, sukulaisten lapsia on vaikea vastustaa ja tuotto menee hyvään tarkoitukseen. Ikävän tilanteesta tekee se, ettei tuotteille ole välttämättä mitään tarvetta, tai myytäviä tuotteita voi saada huomattavasti edullisemmin kaupasta.

Aloimme miettimään, että entä jos lasten (lue: vanhempien) ei tarvitsisikaan organisoida rahankeruuta jo tutuksi muodostunutta reittiä pitkin? Mitä jos lapset voisivat tehdä jotain oikeasti hyödyllistä ja jopa yhteiskunnallisesti merkittävää? Ja entä jos samaan soppaan saataisiin lisättyä vielä yritysten yhteiskunnallisen vastuun lisääminen?

Erään trimedialaisen lapsen luokka kerää tänä vuonna varoja luokkaretkeä varten. Saimme idean osallistua luokkaretken rahojen keruuseen ja antaa lapsille jotain hyödyllistä, sekä mielekästä tekemistä, joka hyödyttäisi useampia ihmisiä kerralla.

Tärkeää työtä yhteisön puolesta

Mietimme, mitä niin sanottuja ”tekemättömiä töitä” lähistöltä löytyy ja mihin lapset voisivat osallistua. Ensimmäisenä mieleen tuli vanhainkodit, joissa on aina kiire minimissä olevien hoitajamitoitusten takia. Toiseksi tuli mieleen ympäristön huolto, johon voisi aina kiinnittää enemmän huomiota. Vastineena meidän rahalliselle tuelle, luokka järjestäisi jotain tapahtumaa edellä mainittujen ”tekemättömien töiden” eteen.

Kyseinen luokka vieraili joulun alla kahdessa eri vanhainkodissa Leppävedellä. Vierailun aikana esitettiin joululauluja ja tutustuttiin vanhainkotien toimintaan. Vierailun ensisijainen tarkoitus oli piristää asukkaiden päivää, mutta myös näyttää lapsille, millaista arki vanhainkodissa on. Vierailu piristi myös hoitajien päivää. Hoitajatkin viettäisivät mieluusti enemmän aikaa sosialisoiden asukkaiden kanssa, mutta kiire harvoin jättää tälle liikaa aikaa; työt on tehtävä, vaikka jokaisen asukkaan kanssa olisi mukava viettää hieman enemmän rauhallista aikaa.

” Kävin vanhainkodeissa laulamassa. Se oli vähän jännittävää, mutta oli mukavaa. Siellä oli sen takia mukavaa, sillä oli mukava vastaanotto.”

” Kävin laulamassa. Vastaanotto oli ystävällinen. Osa vanhuksista herkistyi. He olivat varmasti iloisia siitä, että lapsia kävi heitä ilahduttamassa.”


Toinen tempaus liittyi ympäristöön. Vaikka Suomi on maailmanlaajuisesti vertailtuna hyvinkin siisti ja puhdas maa, roskia ei kuitenkaan ole kovin vaikea löytää katujen varrelta. Ahkerat juniorit lähtivät keräämään roskia Leppäveden koulun ympäristöstä, niin, ettei tarvitsisi huolehtia nappaako taapero tupakantumppia tai karkkipaperia nieluunsa ennen kerhopäivän alkamista. Siivoamishaaste muistutti myös siitä, miten tärkeää on kantaa omat roskat roskikseen.

” Keräsimme roskia uuden koulun läheisyydestä, kirjastolle ja kaupalle. Saimme kerättyä kaksi isoa jätesäkillistä roskia. Siivoamisesta tuli hyvä mieli, sillä saimme lähialuetta siistimmäksi.”


Näiden lisäksi oppilaat saatiin avuksi MLL:n kerhoon kokoamaan temppurataa muille lapsille. Temppuradan kokoaminen oli hauskaa ja se säästi tapahtuman järjestäjien aikaa. Lapset olivat myös avustamassa kerhon järjestämisessä, mikä taisi olla ihan mukavaa puuhaa!

” Olin MLL:n kerhossa leikittämässä lapsia. Olin yhden pikkutytön kanssa melkein koko tunnin. Me mentiin eri laitteisiin, esim. esteradalla ja trampalla.”

” Olin MLL:n kerhossa järjestelemässä ja avustamassa. Oli ihan mukavaa olla avustamassa kerhossa.”


Yllä mainittujen tempauksien lisäksi tekemistä löytyi myös yksityisten henkilöiden auttamisesta. Ennen joulua joukko vanhempia ja lapsia kävivät auttamassa vastikään leskeksi jäänyttä, liikuntarajotteista vanhempaa rouvaa tekemällä pihan lumityöt porukalla. Tämäkin ehdotus tuli suoraan yhdeltä vanhemmista. Aika hienoa, miten yhteisöllistä porukkaa Leppävedeltä löytyy!

Trimedia kiittää kaikki tempaukseen osallistuneita lapsia sekä heidän vanhempiaan. Lapset olivat innokkaasti mukana ja vanhempien kautta tempausten järjestäminen ja niistä viestiminen onnistui hyvin. Kiitokset menevät myös opettajille sekä muille tempauksissa mukana olleille!

On puhuttu paljon siitä, miten saataisiin nuoret ymmärtämään rahan arvoa hyvin ja näkisivät miten suuri merkitys omalla panostuksella on. Raha ei kasva puussa, mutta yritteliäisyys kannattaa – sen viestin haluaisimme antaa nuorille. Voinemme jo paljastaa, että olemme miettineet tämän ajatuksen jalostamista eteenpäin. Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan!

 

Rentouttavaa joululomaa toivottaa,

Trimedian väki

Miltä näyttää keskimääräinen trimedialainen? Tässä postauksessa ei pureuduta meidän strategisiin mittoihin, vaan meidän arkipäivään. Toteutimme my day- teemaisen kyselyn, jonka avulla voimme esitellä teille keskimääräisen trimedialaisen päivän. Tervetuloa tutustumaan, miltä digitoimistolaisen arki meillä näyttää!

Herään aamulla …

Suurin osa meistä heräilee kuuden ja seitsemän välissä, pari hurjaa jo ennen kuutta. Heti ensimmäiseksi trimedialaiset tarkistavat kännykästä viestit (30 %) ja sen jälkeen aloittelevat aamupalan valmistelun (30 %). Tämän jälkeen keskivertotrimedialainen valmistautuu töihin lähtöön sekä viettää aikaa perheen tai kumppanin kanssa – aika mukavan kuuloinen aamu!

Suurin osa meistä lähtee töihin puoli kahdeksalta (45 %) ja sinne saavutaan kahdeksalta (50 %). Ensimmäinen ajatus työpaikan ovella on …

Aika positiivista, vain pari totesivat olevansa yhä pikku tokkurassa töihin tullessa (allekirjoittanut ainakin, kiitos pimeiden aamujen ja iltojen). Suurin osa meistä käy läpi päivän työlistaa mielessään, osa aloittaa aivotyön vasta Macbookin avautuessa.

Keskivertotrimedialaisen aamu lähtee käyntiin kahvilla (45 %) ja keskittymismusiikilla (40 %). Työpäivä etenee moneen eri asiaan keskittyessä (50 %) ja melko nopeasti (40 %). Lounaalle siirrytään keskimäärin kello 11 (70 %). Lounastauolla trimedialaisen yleensä tulee..

Kännykän selaaminen ja työkavereiden kanssa juttelu olivat yleisimpiä vaihtoehtoja. Onneksi työpäivään mahtuu jotain sosiaalistakin, työ kun saattaa olla yksin puurtamista. Tämän jälkeen työpäivä jatkuu rennossa ja leppoisessa tunnelmassa (70 %).

Iltapäivällä trimedialainen keskimäärin ei tauota työtänsä (40 %). Shame on us! Tosin loput 60% toteavat tauottavansa työtä eri tavoin: osa pitää kunnon tauon, osa hakee iltapäivän aikana juomista ja muut jaloittelevat muuten vaan.

Trimedialaisista suurin osa on töissä kokoaikaisesti ja tasaisesti viikon ympäri, mutta useilla työpäivän pituus saattaa vaihdella ainakin satunnaisesti (60 %). Töistä keskivertotrimedialainen lähtee kello 16 (60 %) ja päivän loppuessa hän on…

… valmis jättämään työasiat taakse ja siirtymään vapaalle. Moni kävi myös vielä työpäivän jälkeenkin ylikierroksilla, työasioita on joskus vaikea jättää työpaikalle. Toivotaan, että keskivertotrimedialainen on myös tyytyväinen työpäiväänsä, vaikka päällimmäiset tunteet ovatkin joko vapaa-ajalle siirtymisessä tai päivän jälkeisessä stressitilassa.

Toivottavasti tämä hieman erilainen postaus oli mielekästä luettavaa – ainakin meille selvisi pari asiaa. Kuten se, että taukoihin voisi kannustaa iltapäivisin enemmän ja että teen juojia on meillä 75 % vähemmän, kuin kahvin juojia. Tästä suuresta shokista toipuen toivotamme teille mukavaa päivän jatkoa!

Ei sisältöä