Blogi

Tämä kevät on vaikuttanut kaikkien arkeen, tavalla tai toisella. Osan työt ovat siirtyneet kotisohvalle, osalla ne loppuivat kokonaan. Kevät ei ole ollut helppo kenellekään, sillä uuteen tilanteeseen sopeutuminen vie jokaiselta oman aikansa. Me olemme varsin kiitollisia, kun pandemia ei juurikaan vaikuttanut työtilanteeseemme – vaikka se siellä toki näkyikin. Kevät toi mukanaan myös pakollisia muutoksia, kuten etätöihin siirtymisen.

Meillä etätyöt alkoivat maaliskuun puolessa välissä, kun tilanteen vakavuus Euroopassa kävi ilmi. Meidän alalla etätyöt on varsin helppo toteuttaa ja työntekijät saavat vapaasti olla etänä muutenkin. Etätöistä voi koronan jälkeen tulla yhä yleisempää muillakin aloilla, sillä monet yritykset joutuivat sopeutumaan tähän uuteen arkeen ja uudenlaisiin viestintämuotoihin kerralla. Vaikkeivat etäpalaverit koko tiimin kesken ole aina sieltä helpoimmasta päästä, niin useimpia tehtäviä voi kuitenkin tehdä etänä melko vaivattomasti.

Kaikenlaisissa työyhteisöissä on tärkeää ylläpitää yhteishenkeä. Etänä oleminen tekee tästä haastavaa, koska sosiaalista kanssakäymistä ei ole säännöllisesti. Työasioista tietysti palaveerataan, mutta muusta ei. Kaikki ohimennen heitetyt tervehdykset, kahvi- ja lounastauon keskustelut, sekä työpäivän aikaiset ajatusten vaihdot jäävät pois.

Kehitimme tähän tarpeeseen säännöllisen epäsäännölliseksi muodostuneen kahvitauon, joka oli tarkoitus pitää joka iltapäivä n. 13.30. Monen viikon ajan kahvitauolta löytyi usein kymmenkunta henkilöä. Mutta ensimmäisten viikkojen jälkeen tämä tapa jäi pois, lienikö syynä kesälomia edeltävä ruuhkapiikki, sitä emme saa koskaan selville. Kun toimistolle palaamisesta ei vielä toukokuun alussa ollut tietoa, alkoi osa porukasta kaipaamaan jotain vapaamuotoisempaa illanviettoa.

Kesäetäbileet

Järjestimme toukokuun lopussa kesäetäbileet, jotka toteutettiin videoyhteyden välityksellä. Juhlien järjestäjinä toimi muutama henkilö, jotka suunnittelivat ohjelman ja juonsivat iltaa. Meillä on ollut tapana kokoontua ennen kesän ja kesälomien alkamista, joten tilanteesta johtuen päätimme tehdä sen etänä. Bileissä oli monenlaista ohjelmaa ja kisailua, toki myös pausseja, jottei kotielämä täysin unohdu. Me keräsimme muutaman ajatuksen, jotka meillä tekivät tästä illasta erinomaisen. Itse sovelsimme näitä etäbileisiin, mutta toki samat ideat pätevät myös kasvotusten järjestettävissä illanvietoissa.

Tiimiytyminen

Tiimeissä tekeminen vahvistaa yhteishenkeä. Työpaikalla tulee helposti ryhmäydyttyä saman alan ihmisten kanssa, tai pitkäaikaisimpien työkavereiden. Tiimiyttämällä työntekijät voidaan sekoittaa pakkaa ja antaa kaikille mahdollisuus viettää aikaa uusien ihmisten kanssa.

Tietovisat

Tietovisa ei välttämättä kuulosta superhauskalta tekemiseltä, mutta kummasti ne aina saavat ihmiset innostumaan. Varsinkin, jos kysymyksiin on panostettu ja ne herättävät paljon keskustelua: silloin on onnistuttu. Pisteillähän ei ole mitään merkitystä, vaan tärkeää on se, että kaikilla on hauskaa ja juttua riittää.

“Etsi tämä tavara”

Tämä leikki on helppo toteuttaa toimistolla, puistopiknikillä tai etänä. Tehtävänä on etsiä joku tavara, jota kilpailun vetäjä ehdottaa. Kilpailun vetäjän kannattaa toki suhteuttaa pelattava ympäristö etsittäviin asioihin; jos olette ulkona, ei kannata pyytää etsimään teippirullaa. Voi tulla pitkä ilta muutoin. Nopein löytäjä saa pisteen – meillä se oli usein yksiössä asuva tiimipelaaja, jolla ei ollut pitkä matka, noh, minnekään.

Kokkisota

Jokaiselle osallistujalle toimitettiin ruokakassi, josta kokattiin yhdessä. Pelin vetäjä näytti esimerkkiä etäyhteyden avulla ja muut puuhasivat omissa keittiöissään. Lopussa otettiin kuva valmiista toteutuksesta ja pisteytettiin kuvat anonyymisti. Parastahan tässä oli, että lopputuloksen sai syödä itse!

Kokkisodan tuotoksia

Kokkisodan järjestäminen työporukalla voi olla haastavaa livenä, ellei satu omistamaan usean lieden keittiötä, mutta mites olisi esimerkiksi makramee- tai legosota? Yksi tekee rivakkaan tahtiin ja loput yrittävät pysyä perässä.

 

What’s my GIF?

Nykyään miltei kaikille tutut giffit ovat vallanneet myös meidän työpaikan keskustelukanavat. Jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin sanotaan nyt vaikka näin, että gifit sisältävät vielä moninkertaisen määrän sanoja. Pelaajat saivat päättää gifin, jota he esittävät. He esittivät pantomiimin videoyhteydellä ja muut arvasivat, mistä gifistä oli kyse laittamalla näitä yhteiseen chattiin.

Nopein voittaa

Tämän pelikonseptin voi toteuttaa oikeastaan minkä tahansa asian kanssa. Keksitään tavara, jolla voi tehdä jotakin ja otetaan aikaa, kuka tekee sen nopeimmiten. Meillä tehtävänä oli hakea vessapaperirulla ja ajanlaskun alettua se piti pyörittää pään ympärille. Vessapaperin pyörittäminen on yllättävän haastavaa, sillä se tuppaa katkeilemaan. Tässä tapauksessa ohut ja pehmeä EI ole hyvä asia. Samaa ideaa voisi toteuttaa antamalla muita ajalla mitattavia tehtäviä, kuten kuka vaihtaa peiton pussilakanan nopeiten. Tosin siitä ei saisi läheskään näin viihdyttävää kuvamateriaalia!

Bonustehtävät

Jokaisessa kisassa täytyy olla mahdollisuus kerätä lisäpisteitä tuomareilta. Myös meidän etäbileissä oli tällainen mahdollisuus. Ainoa vaatimus oli vaikutuksen tekeminen tuomaristoon. Saimme seurata mm. taikatemppuja, urheilusuorituksia ja musiikkiesityksiä – ehdottomasti jatkon!


Meillä etäbileet sujuivat erinomaisesti ja aika kului todella nopeasti – kuusi tuntia meni hetkessä. Yhteishengelle teki hyvää puhua välillä muistakin kuin työasioista. Tällä hetkellä tulevaisuus näyttää koronan suhteen melko valoisalta ja paluu toimistolle on todennäköisesti monilla edessä ensi syksynä. On kuitenkin helpottavaa tietää, että vaikka tilanne uusiutuisi, tilanteesta selviytyisi kyllä. Jos jopa etäbileet ovat näin hyvä kokemus, niin kyllähän ne työtkin siellä onnistuvat.

Tämän postauksen lopussa toivotamme kaikille mukavia kesälomia, mikäli niitä on vielä edessäpäin. Meilläkin monet aloittavat lomat heinäkuussa, mutta toimistolla kyllä päivystää aina vähintään pari tekijää. Toivotaan kaikki, että tämä erikoinen kevät olisi ohi ja kohta saisimme palata täysin normaaliin arkeen.

Olemme jo aiemmin pyöritelleet ideaa blogipostauksesta, jossa esittelisimme etätyöpisteitämme ja niiden ergonomisuutta – tai sen puutetta. Nyt etätyön määrä on kasvanut niin paljon, että meiltä löytyy runsaasti materiaalia erilaisista työpisteistä. Kuvista voi kenties huomata, että osalle etätyö on jo tuttua. Suurin osa on kuitenkin tottunut tekemään töitä toimistolla, eikä kotiin ole tarvinnut rakentaa etätyöpistettä ennen tätä kevättä. Omien etätyöpisteiden esittelyn lisäksi jaamme tiivistelmän parhaiksi todetuista etätyörutiineista postauksen loppupuolella.


Etätyöpisteitä on luonnollisesti yhtä paljon, kuin tekijöitäkin. Kirjo eri pisteiden välillä on laaja. Osalla on oma työhuone, osa on majoittunut olohuoneen nurkkaan. Löytyy meiltä jopa etätyöaittakin valikoimasta.


Toimistolla meille on varattu sähköpöydät ja näytöt, joiden avulla on helppo säädellä työasentoa. Asennon vaihtaminen säännöllisesti tekee hyvää varsinkin selälle, eikä niska jumiudu niin helposti, kun työasioita voi tehdä suurella näytöllä 13″ läppärin sijaan. Kokemuksen rintaääni sanoo, että keittiön tai olohuoneen työpöydän ääressä työskentely kovalla jakkaralla on hyvin erilaista, kuin toimistolla.


Saa nähdä miten tilanne kehittyy parin seuraavan kuukauden aikana, niin työpöytien kuin työtapojenkin osalta. Monella on myös pieniä lapsia  valvottavana, mikä hankaloittaa keskittymistä melko paljon. Tilanne on onneksi väliaikainen ja aika tekee varmasti tehtävänsä ja tilanteeseen sopeudutaan kyllä.

Vinkit onnistuneisiin etätyöviikkoihin:

Siisti työympäristö
Pyykkikasat, astiat pöydillä ja viemättömät roskat häiritsevät ainakin allekirjoittaneen keskittymistä. Siisti isot linjat jo edellisenä iltana, jotta aamu alkaa mahdollisimman hyvin.

Ergonomiset työpisteet
Jos kotoasi löytyy sähköpöytä ja hyvä penkki, onneksi olkoon, kuulut marginaaliin! Jos ei, kokeile vaihtaa asentoa monesti päivän aikana. Monen tunnin istumissessiot aiheuttavat pahimmat jumit.

Pelisäännöt muiden kotona asuvien kesken
Tämä on todennäköisesti suurin haaste etätyössä, varsinkin kun perheen pienimpien kanssa neuvottelu ei ole aina helppoa. Ihannetilanne on tehdä aikataulu, jossa on varattu aikaa myös lasten kanssa ”sekoilulle”. Ja siltikin varautua siihen, ettei työaikataulut pidä, koska lapsesi on vaan pakko saada kertoa mitä Ryhmä Haun Riku on tällä kertaa tehnyt.

Rutiinit
Herää aina suunnilleen samaan aikaan. Päätä etukäteen millä aikavälillä teet töitä – oli se sitten yhteen putkeen tai useammassa pätkässä. Aamulenkki on hyvä tapa herätellä itseään töihin ja korvata työmatkaan menevä aika jollain järkevällä.

Pysy aktiivisena
Aktiivisuus auttaa pitämään mieltä virkeänä. Tämän ei tarvitse tarkoittaa 100 punnerrusta päivässä – haasteita, vaan enemmänkin arkiaktiivisuuden ylläpitäminen. Nouse välillä hakemaan vettä, käy postilaatikolla tai pyykkituvassa ja koiran voi hyvin käyttää pienellä lenkillä myös keskellä päivää.

Sosiaalisuus
Me on pidetty säännöllisesti työpaikan etäkahvit aina iltapäivisin. On ihan tervettä jutella, tai edes kuunnella työkaverien höpöttelyä. Muista myös läheisiäsi ja soittele heidän kanssaan – myös piirrä ja arvaa-peli on aika kiva tapa olla yhteydessä ystäviin ja onnistuu hyvin ”Jaa näyttö” toiminnon avulla.

Pidä mikrotaukoja
Äläkä ressaa siitä, oletko tarpeeksi tehokas juuri nyt. Kotona työskentely on erilaista. Kun tekee töitä, se on yleensä tehokkaampaa kuin työpaikalla, koska kukaan ei keskeytä, naputa pöytää tai juttele työkaverien kanssa. Siksi kotona ei kannata stressata liikaa siitä, kuinka monta kertaa käy hakemassa kahvia, tai silitteleekö koiraa liian pitkään. Oikean rytmin löytää kyllä. Motivaatiopulan iskiessä kannattaa jutella työkaverien tai esimiehen kanssa ja hakea tsemppiä sitä kautta.

Pakko todeta, ettei meistä kovin monella toteudu kaikki nämä kohdat. Kodin siistinä pitäminen on varsin henkilökohtaista, osalla koti on aina kiiltävän puhdas ja pyykit hoidettu, kun taas toisia ei haittaa pieni (tai suurempikaan) epäjärjestys. Työpisteitä löytyy varsin ergonomisista sähköpöydistä aina niihin väliaikaratkaisuihin saakka, joita katsellessa selkäniveliä kivistää. Tosin, pitää myöntää että ihmisiä on monenlaisia ja toisten fysiikka kestää vaikeita asentoja paremmin kuin toisten.

Eniten haasteita kuitenkin aiheuttanee muut kodin asukkaat, ainakin jälkikasvun omaavilla. Riippuen lasten iästä ohjelmaa täytyy keksiä, joko leikkimistä tai läksyjen seuraamista. Lasten kanssa asiat eivät aina mene, kuten kuvittelisi. Tähän ei oikein ole muuta ratkaisua, kuin aika ja toivo siitä, että lapsillekin muodostuu pikkuhiljaa rutiini tähän uudenlaiseen arkeen.

Meillä tauotus vaihtelee työntekijästä riippuen. Toisilla tauoista pitää huolta lapset tai koirat, monilla se on ihan itsestä kiinni. Etätyössä olisi tärkeää muistaa mennä työtehtävä, eikä käytetty aika, edellä. Jos pystyy kotona tekemään töitä ilman häiriöitä, on tekeminen usein tehokkaampaa kuin toimistolla. Lounaalla kannattaa tuulettaa ajatuksia ja päästää irti mielessä pyörivistä työtehtävistä.

Uudenlainen arki vie aikaa muuttuakseen sulavaksi. Tsemppiä kaikille, kyllä tämäkin tilanne vielä menee ohi.

Nykyään on varsin trendikästä perustaa digitoimiston etäpiste johonkin lämpimään maahan, jossa voi loikoilla auringossa ympäri vuoden. Päivät lipuvat ohi tietokoneella etähommia tehden ja joka ilta pääsee todistamaan upeaa auringonlaskua valkealla hiekkarannalla. Vaihtoehtoisesti etätöitä voi tehdä myös metropolin sykkeestä, jossa voi inspiroitua kirjavasta ihmisjoukosta ja monipuolisesta kulttuurista. Meidän etäpiste ei kuitenkaan löydy Balilta tai Lontoosta, vaan paahteisesta Halbanista, Omanista.

Joulukuun alussa Trimedian pääluku kasvoi kahdella. Ei, emme palkanneet uusia tyyppejä kokopäivätöihin toimistolle, vaan meille avautui mahdollisuus tehdä yhteistyötä Omanissa sijaitsevan yliopiston kanssa. Alunperin yhteys syntyi suomalaisen opettajapariskunnan kautta, joka muutti Omaniin. GUtech, eli German University of Technology on Halbanissa sijaitseva teknillinen yliopisto, joka haluaa tarjota opiskelijoilleen mahdollisuuden tutustua alaan kansainvälisen harjoittelun kautta. Meillä on ollut harjoittelijoita aiemminkin, muttei ikinä ulkomailta. Nyt viestintä sujuu etäyhteyden välillä. Vuodenvaihteessa toimitusjohtajamme Arto kävi tutustumassa harjoittelijoihin kasvotusten, sekä samalla opittiin uutta paikallisesta kulttuurista.

Harjoittelijat pääsevät tutustumaan sisäisiin projekteihimme, jotka pitävät sisällään parin eri sovelluksen työstöä. Haluamme esitellä harjoittelijamme, Mahan ja Maramin ja avata heidän taustaansa.

Miten päädyit tälle alalle?

Maha: Taisin kiinnostua alasta jo melko nuorena. Joskus kouluvuosina otin tietotekniikka- ja HTML-kurssit vapaavalintaisina ja rakastuin alaan, erityisesti HTML:ään. Vapaa-ajalla tein blogeja Notepadilla ihan vaan huvin vuoksi. Ajauduin luonnostaan tekniikan alalle, opintojeni jatkuttua ja harrastusten (erityisesti videopelien pelaamisen) johdosta. Päätin siis jatkaa opiskelua tietojenkäsittelytieteen kandidaatiksi ja nyt työskentelen alalla.

Maram: Olen aina ollut kiinnostunut tietokoneista, ne tuntuivat ikään kuin palapeleiltä, joita on hauska ratkaista. Pienestä lähtien olen pelannut koneella ja jo pienenä myös kokosin ensimmäisen tietokoneeni. Toki se oli vain oheislaitteiden liittämistä torniin, mutta silloin pienenä se tuntui suurelta saavutukselta! Kun kasvoin, teknologiasta tuli yhä isompi osa arkeani ja tajusin, että tulevaisuudessa alalla on hyvin positiiviset työllistymismahdollisuudet. Eli siksi halusin oppia alasta lisää ja päädyin alalle.

Halban, Muscat, Oman

Millainen työllisyystilanne Omanissa on teknologian saralla?

Maha: Markkina kasvaa tasaisesti Omanissa. Viime vuosien aikana hallitus on ymmärtänyt digitalisoinnin tärkeyden ja on todella panostanut niiden aloitteiden edistämisen, jotka ovat linjassa globaalien digitalisointitavoitteiden kanssa. Tämän myötä kiinnostus alaan on yleisesti kasvanut. Hallitus on myös mukana koulutuksessa ja kannustaa ihmisiä luomaan omia teknologiayrityksiä ja investoi niihin mielellään. Joka tapauksessa, vaikka ala kasvaa täällä, en usko että se syrjäyttää muita aloja. Esimerkiksi tekniikan ja palvelualojen osuus on vielä huomattavasti suurempi, enkä usko että teknologian alasta olisi syrjäyttämään niitä.

Maram: Ala on ehdottomasti kasvussa – kuten muutkin alat Omanissa. Täällä on suuri kiinnostus kaikkiin kasvaviin aloihin ja tulevaisuuteen keskitytään kovasti. Koska myös tekniikan alan potentiaali on huomattu, on alettu panostamaan myös tämän alan työympäristöön. Ennen suuret yritykset toivat lahjakkuuksia ulkomailta, mutta nyt fokus on oman maan kasvateissa ja heidän rekrytoinnissa. Meillä on paljon start-uppeja ja näitä varten luotuja ohjelmia aiemmassa yliopistossani. Ylipäätään koko ala on tällä hetkellä muuttumassa entistä avoimemmaksi ja terveemmäksi, vielä muutama vuosi sitten siellä ei oltu yhtä vastaanottavia ja kannustavia.

Salalah, Dhofar, Oman

Paljonko tiesit Suomesta ennen tätä harjoittelua – ja olitko ikinä ajatellut, että tulisit tulevaisuudessa työskentelemään suomalaiselle yritykselle?

Maha: En paljoakaan jos totta puhutaan, olin kuullut ainoastaan erittäin hyvämaineisesta koulutusjärjestelmästä. En ollut ikinä ajatellut että työskentelisin etänä Suomeen.

Maram: Minulla on ollut maantieteellinen käsitys Suomesta ja itseasiassa pari ystävää sieltä. Olen jopa kokeillut opetella kieltä ja epäonnistunut – yritys oli hyvin koomisen kuuloinen. Ystävieni kautta olen oppinut mielenkiintoisia juttuja, kuten sen, että saunominen on Suomessa ihan arkipäiväinen asia. Täällä Omanissa saunotaan todella harvoin, ainoastaan silloin kun ihmiset viettävät ns. wellness-päivää ja käyvät kylpylässä. Mutta en olisi kyllä ikinä uskonut, että työskentelisin etänä mihinkään ja että vieläpä Suomeen! Todennäköisemmin olisin voinut kuvitella aiemman kouluni kautta työskenteleväni saksalaisten yritysten tai instituuttien kanssa.

Salalah, Dhofar, Oman

Mitä olet tykännyt töistä tähän mennessä?

Maha: Nautin siitä. Joustava työaika ja vapaus ovat ihania asioita, toki projektien rajojen sisällä. Toivon että pystyn tulevaisuudessa olemaan vielä aktiivisempi ja tutustumaan tiimiläisiini enemmän.

Maram: Tähän mennessä ole nauttinut työstä! Melkein aina on jotakin uutta tehtävää ja tuntuu hyvältä ratkaista ongelmia. Pääsen työskentelemään ystäväni kanssa, joten työilmapiiri on todella mukava ja rento. Voin kommunikoida Trimedian tiimin kanssa vapaasti ja koska ikäero on niin pieni, tuntuu keskustelu todella luontevalta aiempaan harjoittelupaikkaani verrattuna, jossa itsensä ilmaisu tuntui ilmapiirin ja ikäeron takia jopa hieman pelottavalta.

Salalah, Dhofar, Oman

Harjoittelu kestää puolisen vuotta, jonka jälkeen tulevaisuus on vielä toistaiseksi auki. Olemme tutustuneet Mahaan ja Maramiin paremmin joka viikko ja myös viestintä kehittyy entistä rennommaksi. Olemme vaikuttuneita uusien lisäyksiemme taidoista ja kokemus on ollut ehdottomasti positiivinen. Kuka tietää, ehkä Trimedian tulevaisuus pitää sisällään kansainvälisen harjoitteluohjelman ja huippudevaajia ympäri maailman!

Kuvat ovat ottaneet Maha ja Maram. 

 

Tänä jouluna halusimme tehdä jotain erilaista joulun kunniaksi, perinteisten logoilla varustettujen yrityslahjojen sijaan. Taustalla kytenyt ajatus on ollut olemassa jo pidempään, nyt tuntui sopivalta hetkeltä tarttua toimeen. Halusimme tehdä hyvää lähellä, tukemalla lasten leirikoulurahastoa hyviä tekoja vastaan. 

Meistä trimedialaisista monella on jo jälkikasvua, jonka myötä olemme tutustuneet uudelleen koulumaailmaan. Tähän aikaan vuodesta moni miettii jo joululomaa sekä joulujuhlaa – vietettiin sitä sitten joulukirkossa, tai ilman kirkkoa. Kun lapset tulevat tiettyyn ikään, aletaan koulussa suunnittelemaan leirikoulua. Leirikoulu on lapsille erittäin mukava juttu – vietetään aikaa koulukavereiden kanssa, käydään kivoissa kohteissa ja yövytään uusissa paikoissa ilman omaa perhettä. Luokkaretkiin sisältyy myöskin tylsä puoli, ainakin lasten silmissä: rahankeruu. Yöpymiset ja kivat kohteet kun tuppaavat maksamaan jonkun verran.

”Saisiko olla bambusukkia, kermatoffeeta tai pyykinpesujauhetta?”

Luokkaretkiä rahoitetaan usein myymällä esimerkiksi asusteita, alusvaatteita, pesuaineita, vessapaperia, keksejä tai kalentereita. Näiden myynnin saa usein organisoida lasten vanhemmat, sillä ihan kaikkea lapset eivät pysty itse tekemään. Esimerkiksi 10 kilon pesuainetonkat ovat melko raskaita kantaa, varsinkin jos varren pituus on noin 140 senttiä. Näitä myydään usein tutuille ihmisille, jotka eivät ole täysin ”kylmiä liidejä”, kuten tädeille, sedille ja lempinaapureille. Tavaran myyntiin sisältyy usein pientä sosiaalista painetta, sukulaisten lapsia on vaikea vastustaa ja tuotto menee hyvään tarkoitukseen. Ikävän tilanteesta tekee se, ettei tuotteille ole välttämättä mitään tarvetta, tai myytäviä tuotteita voi saada huomattavasti edullisemmin kaupasta.

Aloimme miettimään, että entä jos lasten (lue: vanhempien) ei tarvitsisikaan organisoida rahankeruuta jo tutuksi muodostunutta reittiä pitkin? Mitä jos lapset voisivat tehdä jotain oikeasti hyödyllistä ja jopa yhteiskunnallisesti merkittävää? Ja entä jos samaan soppaan saataisiin lisättyä vielä yritysten yhteiskunnallisen vastuun lisääminen?

Erään trimedialaisen lapsen luokka kerää tänä vuonna varoja luokkaretkeä varten. Saimme idean osallistua luokkaretken rahojen keruuseen ja antaa lapsille jotain hyödyllistä, sekä mielekästä tekemistä, joka hyödyttäisi useampia ihmisiä kerralla.

Tärkeää työtä yhteisön puolesta

Mietimme, mitä niin sanottuja ”tekemättömiä töitä” lähistöltä löytyy ja mihin lapset voisivat osallistua. Ensimmäisenä mieleen tuli vanhainkodit, joissa on aina kiire minimissä olevien hoitajamitoitusten takia. Toiseksi tuli mieleen ympäristön huolto, johon voisi aina kiinnittää enemmän huomiota. Vastineena meidän rahalliselle tuelle, luokka järjestäisi jotain tapahtumaa edellä mainittujen ”tekemättömien töiden” eteen.

Kyseinen luokka vieraili joulun alla kahdessa eri vanhainkodissa Leppävedellä. Vierailun aikana esitettiin joululauluja ja tutustuttiin vanhainkotien toimintaan. Vierailun ensisijainen tarkoitus oli piristää asukkaiden päivää, mutta myös näyttää lapsille, millaista arki vanhainkodissa on. Vierailu piristi myös hoitajien päivää. Hoitajatkin viettäisivät mieluusti enemmän aikaa sosialisoiden asukkaiden kanssa, mutta kiire harvoin jättää tälle liikaa aikaa; työt on tehtävä, vaikka jokaisen asukkaan kanssa olisi mukava viettää hieman enemmän rauhallista aikaa.

” Kävin vanhainkodeissa laulamassa. Se oli vähän jännittävää, mutta oli mukavaa. Siellä oli sen takia mukavaa, sillä oli mukava vastaanotto.”

” Kävin laulamassa. Vastaanotto oli ystävällinen. Osa vanhuksista herkistyi. He olivat varmasti iloisia siitä, että lapsia kävi heitä ilahduttamassa.”


Toinen tempaus liittyi ympäristöön. Vaikka Suomi on maailmanlaajuisesti vertailtuna hyvinkin siisti ja puhdas maa, roskia ei kuitenkaan ole kovin vaikea löytää katujen varrelta. Ahkerat juniorit lähtivät keräämään roskia Leppäveden koulun ympäristöstä, niin, ettei tarvitsisi huolehtia nappaako taapero tupakantumppia tai karkkipaperia nieluunsa ennen kerhopäivän alkamista. Siivoamishaaste muistutti myös siitä, miten tärkeää on kantaa omat roskat roskikseen.

” Keräsimme roskia uuden koulun läheisyydestä, kirjastolle ja kaupalle. Saimme kerättyä kaksi isoa jätesäkillistä roskia. Siivoamisesta tuli hyvä mieli, sillä saimme lähialuetta siistimmäksi.”


Näiden lisäksi oppilaat saatiin avuksi MLL:n kerhoon kokoamaan temppurataa muille lapsille. Temppuradan kokoaminen oli hauskaa ja se säästi tapahtuman järjestäjien aikaa. Lapset olivat myös avustamassa kerhon järjestämisessä, mikä taisi olla ihan mukavaa puuhaa!

” Olin MLL:n kerhossa leikittämässä lapsia. Olin yhden pikkutytön kanssa melkein koko tunnin. Me mentiin eri laitteisiin, esim. esteradalla ja trampalla.”

” Olin MLL:n kerhossa järjestelemässä ja avustamassa. Oli ihan mukavaa olla avustamassa kerhossa.”


Yllä mainittujen tempauksien lisäksi tekemistä löytyi myös yksityisten henkilöiden auttamisesta. Ennen joulua joukko vanhempia ja lapsia kävivät auttamassa vastikään leskeksi jäänyttä, liikuntarajotteista vanhempaa rouvaa tekemällä pihan lumityöt porukalla. Tämäkin ehdotus tuli suoraan yhdeltä vanhemmista. Aika hienoa, miten yhteisöllistä porukkaa Leppävedeltä löytyy!

Trimedia kiittää kaikki tempaukseen osallistuneita lapsia sekä heidän vanhempiaan. Lapset olivat innokkaasti mukana ja vanhempien kautta tempausten järjestäminen ja niistä viestiminen onnistui hyvin. Kiitokset menevät myös opettajille sekä muille tempauksissa mukana olleille!

On puhuttu paljon siitä, miten saataisiin nuoret ymmärtämään rahan arvoa hyvin ja näkisivät miten suuri merkitys omalla panostuksella on. Raha ei kasva puussa, mutta yritteliäisyys kannattaa – sen viestin haluaisimme antaa nuorille. Voinemme jo paljastaa, että olemme miettineet tämän ajatuksen jalostamista eteenpäin. Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan!

 

Rentouttavaa joululomaa toivottaa,

Trimedian väki

Miltä näyttää keskimääräinen trimedialainen? Tässä postauksessa ei pureuduta meidän strategisiin mittoihin, vaan meidän arkipäivään. Toteutimme my day- teemaisen kyselyn, jonka avulla voimme esitellä teille keskimääräisen trimedialaisen päivän. Tervetuloa tutustumaan, miltä digitoimistolaisen arki meillä näyttää!

Herään aamulla …

Suurin osa meistä heräilee kuuden ja seitsemän välissä, pari hurjaa jo ennen kuutta. Heti ensimmäiseksi trimedialaiset tarkistavat kännykästä viestit (30 %) ja sen jälkeen aloittelevat aamupalan valmistelun (30 %). Tämän jälkeen keskivertotrimedialainen valmistautuu töihin lähtöön sekä viettää aikaa perheen tai kumppanin kanssa – aika mukavan kuuloinen aamu!

Suurin osa meistä lähtee töihin puoli kahdeksalta (45 %) ja sinne saavutaan kahdeksalta (50 %). Ensimmäinen ajatus työpaikan ovella on …

Aika positiivista, vain pari totesivat olevansa yhä pikku tokkurassa töihin tullessa (allekirjoittanut ainakin, kiitos pimeiden aamujen ja iltojen). Suurin osa meistä käy läpi päivän työlistaa mielessään, osa aloittaa aivotyön vasta Macbookin avautuessa.

Keskivertotrimedialaisen aamu lähtee käyntiin kahvilla (45 %) ja keskittymismusiikilla (40 %). Työpäivä etenee moneen eri asiaan keskittyessä (50 %) ja melko nopeasti (40 %). Lounaalle siirrytään keskimäärin kello 11 (70 %). Lounastauolla trimedialaisen yleensä tulee..

Kännykän selaaminen ja työkavereiden kanssa juttelu olivat yleisimpiä vaihtoehtoja. Onneksi työpäivään mahtuu jotain sosiaalistakin, työ kun saattaa olla yksin puurtamista. Tämän jälkeen työpäivä jatkuu rennossa ja leppoisessa tunnelmassa (70 %).

Iltapäivällä trimedialainen keskimäärin ei tauota työtänsä (40 %). Shame on us! Tosin loput 60% toteavat tauottavansa työtä eri tavoin: osa pitää kunnon tauon, osa hakee iltapäivän aikana juomista ja muut jaloittelevat muuten vaan.

Trimedialaisista suurin osa on töissä kokoaikaisesti ja tasaisesti viikon ympäri, mutta useilla työpäivän pituus saattaa vaihdella ainakin satunnaisesti (60 %). Töistä keskivertotrimedialainen lähtee kello 16 (60 %) ja päivän loppuessa hän on…

… valmis jättämään työasiat taakse ja siirtymään vapaalle. Moni kävi myös vielä työpäivän jälkeenkin ylikierroksilla, työasioita on joskus vaikea jättää työpaikalle. Toivotaan, että keskivertotrimedialainen on myös tyytyväinen työpäiväänsä, vaikka päällimmäiset tunteet ovatkin joko vapaa-ajalle siirtymisessä tai päivän jälkeisessä stressitilassa.

Toivottavasti tämä hieman erilainen postaus oli mielekästä luettavaa – ainakin meille selvisi pari asiaa. Kuten se, että taukoihin voisi kannustaa iltapäivisin enemmän ja että teen juojia on meillä 75 % vähemmän, kuin kahvin juojia. Tästä suuresta shokista toipuen toivotamme teille mukavaa päivän jatkoa!

Monien suomalaisten tapaan suurin osa trimedialaisista viettää kesälomansa heinäkuussa. Järjestämme kesälomat osittain asiakkaidemme aikataulujen mukaan – on rennompaa olla lomalla, kun tietää, ettei tehtäväpino kasva sen aikana. Siksi monen kesäkuun loppu on usein kiireinen, jottei työtaakka pääse kasvamaan liian isoksi elokuulle.

Kesälomalle siirryttäessä kaksi, kolme ensimmäistä päivää vietetään usein nollaten ja ”lomaolotilaan” siirtyessä. Sitten saattaa iskeä tekemisen puute. Kyseisen hetken iskiessä voit kaivaa esiin tämän postauksen. Olemme keränneet tänne mukavaa kesälomalukemista, josta löytyy kirjoja sekä ammatillisesta että oman elämän näkökulmasta.

Factfulness

Maailmassa asiat ovat lähtökohtaisesti paremmin, kuin ajattelemme. Factfulness-kirjaan on koottu yleistietoa maailman tilanteesta 2010-luvulla. Jopa Bill Gates on todennut Factfulnessin olevan yksi tärkeimmistä kirjoista, jonka avulla voi hahmottaa selkeästi maailman tilan.

The subtle art of not giving a fuck

Pilke silmäkulmassa mutta myös tieteellisiin lähtökohtiin nojaava elämäntaito-opas. Kirjan kirjoittanut Mark Manson toteaa, että olemalla piittaamatta paskaakaan, voit saavuttaa asioita joista olet aina unelmoinut.

Hacking Growth

Kasvuhakkerointi on nykyään jo monien tuntema, markkinoinnin suuntaus jossa pyritään parantamaan yrityksen tuotetta, työntekijöiden ja asiakkaiden tyytyväisyyttä sekä tietysti lisäämään myyntiä.

The Lean Startup

Suurin osa startupeista epäonnistuu – moni näistä olisi estettävissä. Eric Riesin kirjoittama kirja käsittelee startupin perustamista menestyksekkäästi. Ries on listannut yleisiä sudenkuoppia ja kertoo, miten on itse onnistunut kasvattamaan startupeista vakaita ja menestyksekkäitä yrityksiä.

Drive: The Surprising Truth About What Motivates Us

Nimensä mukaisesti kirja kertoo motivaatiosta ja sen syntymisestä. New York Timesin bestseller toteaa, ettei suurinta osaa ihmisistä ohjaa raha tai porkkana tikussa tyylinen ajattelu. Kirjasta löytyy vinkkejä miten löytää oma sisäinen motivaatio ja ruokkia sitä.

Idiootit ympärilläni

Kirja, jossa keskitytään neljän ihmistyypin tunnistamiseen ja siihen, miten tietyn tyyppisiä ihmisiä kannattaa käsitellä. Voit oppia kirjan avulla uutta itsestäsi, sekä ymmärtämään idiootteja ympärilläsi.

 

Toivottavasti listalta löytyi jotain sinulle sopivaa. Perinteisten kirjojen lisäksi suosittelemme äänikirjapalveluiden testaamista. Toisille kirjan seuraaminen voi olla helpompaa äänen avulla, koska samalla voi puuhata omiaan. Monet taas valitsevat perinteisen, fyysisen kirjan johon uppoutua.

Mukavaa kesää, muistakaa rentoutua!

Trimedialle on saapunut useampi uusi työntekijä viimeisen vuoden sisällä. Tänä vuonna uusia tulokkaita on kaksi: Visual Designer Sanna ja Front-end Developer Jere. Monia teistäkin saattaa kiinnostaa, miten ihmiset meille päätyvät ja millainen meininki meillä on. Sen enempää juontamatta, annetaan Sannan ja Jeren kertoa itse, millaisen ensivaikutelman haastattelu antoi Trimediasta ja miltä itse työskentely on tuntunut.

Miten päädyit Trimedialle?

Sanna: Sosiaalisen median pikkulinnut lauloivat, että Trimedia on vailla visuaalista suunnittelijaa. Olin juuri etsimässä alan töitä ja mietin, lähtisinkö visuaaliselle vai käyttäjäkokemuspuolelle. Harmitti hieman, koska työmarkkinat näyttivät siltä, että visuaalisella puolella on vähemmän töitä ja olin jo (melkein) alistunut kohtalooni, että on parempi opetella UX-hommia ja lähteä niihin, koska siellä puolella töitä näytti riittävän. Sitten Trimedian visuaalisen suunnittelijan paikka osui silmään ja päädyin hakemaan – visuaalinen puoli on kuitenkin itselleni se, mikä inspiroi ja kiinnostaa kaikista eniten.

Jere: Ohjauduin Trimedialle JAMKin kouluprojektin kautta, jossa saatiin Arto meidän ryhmän toimeksiantajaksi. Projektin tarkoituksena oli avata ovia alan yrityksiin ja tarjota hyvää työkokemusta, ainakin koulun puolesta. Itse olin kyllä heti valmis tulemaan Trimedialle hommiin, kun huomasin millainen Arto oli verrattuna muihin toimeksiantajiin.

Millainen fiilis sinulle tuli, kun kävit työhaastattelussa?

Sanna: Aluksi jännitin kovasti, mutta oikeastaan heti kun pääsin ovesta sisään ja Eeva tuli tarjoamaan kahvia, tuli olo, ettei tämä taidakaan olla niin vakavaa. Heti haastattelun alkuun Arto ja Jarmo taisivat säätää tekniikan kanssa ja naureskelivat, että ei meillä harrasteta sellaisia oikeita haastatteluita. “Jos sulle sopii, niin jutellaan vaan normaalisti”. Vastasin, että todellakin sopii. Haastattelusta jäi mieleen Trimedian hyvät työpaikkaedut sekä se, että olisin tervetullut porukkaan. Haastattelussa korostettiin sitä, että Trimedialla annetaan tilaa ja resursseja kehittyä siihen suuntaan, mikä itseä kiinnostaa eniten – tämä on nykyajan työmaailmassa tärkeää, mutta siihen törmää yhä harvoin. Se oli yksi niistä syistä, minkä takia ei tarvinnut kahdesti harkita, ottaako paikan vastaan.

Jere: Fiilis oli huomattavasti rennompi kuin aikaisemmissa haastattelutilanteissa. Siihen vaikutti varmasti paljon se, että Arto oli entuudestaan tuttu. Itse haastattelusta en muista paljoa, mutta muistan, että sen jälkeen olo oli kuin voittajalla – paikka oli jo siinä vaiheessa muistaakseni jo 90% varma. Kaikin puolin onnistunut haastattelu siis.

Kun pääsit meille ja ensimmäinen päivä tuli, miten se sujui?

Sanna: Kävin toimistolla muutamia kertoja jo ennen varsinaista työn aloittamista. Ensimmäisellä kerralla kaikki olivat kokoontuneet syömään yhdessä. Se vaikutti mukavalta tavalta katkaista työpäivä ja hengähtää työkavereiden kanssa. Varsinainen eka työpäivä taisi alkaa melko luontevasti – tulin paikalle, asensin koneen, sain työtehtävän ja aloin hommiin. Oli mukava päästä heti työn sarkaan kiinni. Apua sain, kun kysyin, mutta hyvin on luotettu heti alusta asti siihen, mitä mä teen.

Jere: Ensimmäisenä päivänä mut laitettiin tuoliin istumaan ja annettiin eteen työkone ja työpaikan intra. Eli alku meni ihan perehtymiseen. Toimisto oli vasta vaihtanut osoitetta, joten työpisteitä ei vielä ollut oikein kellään valmiina. Vaikka ekasta päivästä ei olekaan kovin pitkä aika, en kyllä muista siitä juuri mitään. Aika nopeasti kuitenkin alettiin Akin kanssa tutkailemaan jotakin pientä projektia ja siitä se sitten lähti.

Mitä toivot/odotat tulevaisuudelta?

Sanna: Mulle on tosi tärkeää itseni ja omien taitojen kehittäminen. Heti kun alan pääsemään jyvälle jostain asiasta, haluan oppia lisää, paremmin tai sitten jonkun ihan uuden taidon. Ehkä joku päivä haluankin spesifioitua yhteen taitoon ja tulla siinä erittäin hyväksi, en tiedä – on kiva tietää, että on työympäristö, missä molemmat vaihtoehdot ovat ihan mahdollisia. Odotan myös lisää yhteisiä lounas- ja kahvihetkiä, keskusteluita maailmanpolitiikasta, mikromuoveista tai Game of Thronesista. Lisää lounashetken kävelyitä tai illanistujaisia poreammeessa. Työyhteisö on iso osa sitä, mikä tekee työpaikasta mukavan.

Jere: Tulevaisuudessa varmaan toivoisin että voisin kehittää lisää muiden työntekoa helpottavia juttuja. Hyvä esimerkki voisi olla Gutenberg, johon olen keskittynyt viime aikoina. On siistiä tehdä jotain, mitä muut eivät välttämättä jaksa, halua tai ehdi tehdä. Nämä kehitettävät asiat yleensä ovat sellaisia, joista voi olla paljonkin hyötyä, kun joku vaan panostaa niihin.

 

Kiitos Jerelle ja Sannalle vastauksista!

Vuoden 2018 teetätimme asiakastyytyväisyystutkimuksen. Kokemuksia.fi toteutti tutkimuksen olemalla yhteydessä asiakkaisiimme puhelimitse ja käyden läpi heidän kokemuksia meistä. Halusimme tietää asiakkaiden rehellisiä mielipiteitä ja löytää uusia kehityskohteita.

Saimme asiakastyytyväisyyskyselyn tuloksista paljon meille hyödyllistä tietoa. Saimme tietää esimerkiksi sen, kuinka moni asiakkaistamme olisi valmis suosittelemaan meitä julkisesti. Haastatelluista asiakkaista 50 % olisi valmiita suosittelemaan meitä julkisesti. Rehellisesti sanottuna tämä arvo hieman yllätti meidät; se olisi voinut olla korkeampikin, sillä suurin osa uusista projekteistamme saapuu meille aiempien asiakkuuksien kautta.

Samalla mitattiin Trimedian Net Promoter Score (täältä löydät tiivistelmän tunnusluvun laskemisesta) ja se oli huikea +82! Tämä se vasta yllättikin meidät, sillä tutkimuksen tehnyt yritys kertoi, että heidän mittauksissaan korkeamman mittaustuloksen on saanut ainoastaan muutama yritys, joiden NPS:t hipovat täydellisyyttä. Olimme luvusta positiivisesti yllättyneitä, mutta myös varuillamme. Haastateltavien asiakkaidemme joukko oli kuitenkin kohtuullisen pieni verrattuna esimerkiksi moneen B2C-yritykseen. Tutkimus tehtiin myös satunnaisotannalla, eikä sitä kyselty koko asiakaskunnaltamme. Jos jokaikistä asiakastamme olisi haastateltu, olisi luku voinut olla matalampi. Nyt taasen otantaan saattoi tarttua juuri niitä, joiden kanssa kaikki on mennyt nappiin. Sen enempää manailematta tai jossittelematta toteamme, että olemme kyllä lukuun oikein tyytyväisiä – sopivan ennakkoluuloisia vain, ettei ylpeys pääse nousemaan hattuun.

Vaikka tutkimuksessa saavutimme oikein hyviä lukuja, vielä tärkeämpiä olivat haastattelussa esille tulleet suorat kommentit ja kehityskohteiden löytäminen. Siksi, yhtään kaunistelematta luettelemme tähän meille tulleita parannusehdotuksia:

Nyt kun kehitysehdotukset on kirjattu ylös, on aika myös taputella selkään. Saimme nimittäin myös runsaasti kiitoksia ja hyviä kokemuksia työstämme. Nostimme tähän selkeiten esille nousseet tekijät:

Tutkimuksen tehnyt yritys jätti haastatteluissa aikaa myös vapaalle keskustelulle, jossa tuli esiin satunnaisia teemoja. Haluamme nostaa myös näistä esiin muutaman hienon oivalluksen, johon olemme jo kiinnittäneet huomiota.

Kiitos kaikille asiakkaille, jotka ehtivät vastata haastatteluun. Tulemme varmasti toteuttamaan asiakastyytyväisyystutkimuksia jatkossakin. Teidän rehellisten kommenttien ansiosta pystymme kehittymään entistä paremmaksi digitoimistoksi! Eli kiitos ja pidetään jatkossakin yhteys auki.

Aamuisin toimiston ovet avaa ensimmäisenä useimmiten Lasse, jolle aikaisin herääminen ei tuota ongelmia. Nykyään teemme töitä miltei Jyväskylän keskustassa. Toimistolle on nopea tulla mistä päin Jyväskylää tahansa. Monien työmatka lyheni reilusti, mikä antaa pientä pelivaraa töihin tullessa. Meiltä löytyy myös toinen aikainen lintu, Toni, joka saapuu töihin usein seitsemän pintaan. Aamut on pyritty pyhittämään hiljaiselle omalle tekemiselle, jolloin ainoat äänet ovat näppäimistön naputus ja kenties kahvikoneen hurina.

Suurin osa trimedialaisista saapuu töihin kahdeksan ja yhdeksän välillä. Joustavan työajan ansiosta moni ehtii aamuisin viedä lapset kouluun tai käyttää koiran pidemmällä aamulenkillä. Aamu starttaa lämpimän juoman keittämisellä ja nopeilla kuulumisten vaihdolla keittiön puolella. Keittiöstä siirrytään ”hiljaiseksi tilaksi” nimettyyn avotoimistoon, jossa keskitytään omiin töihin aamupäivän ajan. Jos on sovittu palavereja, ne pidetään aina jossain muussa tilassa.

Vaikka meillä on aiemminkin pyritty antamaan työrauha kaikille, on meillä silti ollut tapana kysyä apua tai mielipiteitä kesken työpäivän. Uuden työrytmin ansiosta, jolloin 8-11 sekä 13-16 väli on rauhoitettu omille töille, olemme saaneet hiljaisen tilan rauhoitettua oikeasti aika hiljaiseksi. Onneksi meiltä löytyy hiljaisen tilan lisäksi myös muita tiloja, jos työt vaativat äänen pitämistä. Toimistolta löytyy edellä mainitun tilan lisäksi palaverihuone, yhteiseen työskentelyyn tarkoitettu ”ryhmätyöhuone” sekä suuri avoin tila, jossa on keittiö ja sohvia. Kukaan ei tietenkään pakota viettämään työpäiviä hiljaisessa tilassa, vaan sen voi halutessaan viettää esimerkiksi avoimen tilan sohvilla tai FatBoyssa puoliksi istuma-asunnossa. Jokainen tyylillään.

Lounas oli ennen joustavista työajoista johtuen varsin liukuva käsite, mutta nyt 3-2-3 työaikoihin siirryttäessä suurin osa aterioi 11 maissa. Ensimmäisenä töihin tulleet syövät luonnollisesti jo aikaisemmin, kun taas loput vaihtelevasti puoleen päivään mennessä. Tällöin ”olohuone” täyttyy rupattelusta ja vapaasta fiiliksestä. Useimmilla trimedialaisilla on omat vakioruokansa: meiltä löytyy muun muassa kotiruokien, etnisten laatikoiden, salaattien ja tuorepuuron nimeen vannovia. Perjantaisin on ollut tapana tilata ruokaa yhdessä. Koska lounaan ympärillä oleva aika on pyhitetty kehitykselle tai yhteisien asioiden edistämiseen, töihin oman työpöydän (tai oman nojatuolin) ääreen palataan yleensä viimeistään yhden maissa.

Töihin keskittyminen on helpompaa, kun on saanut välillä tuulettaa ajatuksia. Iltapäivän aikana trimedialaiset valuvat yksi kerrallaan kahvia tai teetä hakemaan. Ensimmäisenä saapuneet pakkaavat läppärit sun muut tavarat kahden jälkeen ja viimeiset taas työtilanteesta riippuen neljän ja kuuden välillä. Viimeisenä lähtevälle siirtyy vastuu muistaa laittaa varashälyttimet päälle, lukita ovet ja tarkistaa ikkunat. Vanhalla toimistolla tähän meni enemmän aikaa, kun jokainen ovi ja ikkuna piti tarkistaa – kaksikerroksisessa omakotitalossa oli pari ulko-ovea ja avattavaa ikkunaa enemmän, kuin nykyisellä. Uusi toimisto sijaitsee kerrostalossa, jossa ikkunoita tulee harvemmin pidettyä auki – ainakaan näin talvipakkasilla.

Viimeisimpänä lisäyksenä rutiineihin on lisätty kahvikoneen puhdistus. Kahvikonetta on käytetty melko runsaasti sen saapumisen jälkeen – eipähän tarvitse keittää turhaan ! Tilojen tarkistus sujuu sutjakasti, samoin lukituksien päälle laittaminen. Huomiseen!

Yrityksen muutto ei ole ikinä helppo asia, vaikka toisin voisi kuvitella. Irtotavarat voidaan pakata kätevästi muuttolaatikoihin ja näennäisesti kaikki on järjestyksessä. Muistettavaa on kuitenkin runsaasti: sopimuksien irtisanominen, uusien kilpailuttaminen, mistä saisi mahdollisimman tehokkaan netin ja mikähän lounasravintola on kaikista lähinnä uutta toimistoa?

Muun muassa edellä mainittuja asioita pyöriteltiin vielä muutama viikko ennen joulua, h-hetken lähestyessä. Onneksi toimiston järjen ääneksi kutsuttu Aki oli tehnyt sisäiseen intraamme listauksen, jonka mukaan tyhjensimme huoneen kerrallaan. Näin punainen muuttolaatikko kerrallaan koko irtaimisto saatiin pakattua ja muutettua joulupyhien aikana perustajiemme toimesta, kun työntekijät rauhottuivat lomalla. Varsin vaivaton muutto ainakin työntekijöiden mielestä!

Heti alkuun voisimme listata kaikki muuttamisen positiiviset puolet. Töihin tuleminen oli entistä nopeampaa, sillä sijainti oli paljon keskeisempi. Kaikki mitä oltiin voitu kasata ja järjestellä, oli tehty ennen kuin työntekijät tulivat töihin. Tästä iso kiitos kuuluu Akille ja Artolle (ja oletettavasti heidän apukäsilleen)! Tärkeimmät, kuten kahvinkeitin ja sohvat olivat jo asemissa ennen ensimmäisten työntekijöiden saapumista.


Töihin palatessa tärkeimmät olivat jo paikallaan: sohvat ja kahvinkeitin. Mitä muuta toimistotyöntekijä voisi tarvita?

Meille on kuitenkin sattunut ja tapahtunut vaikka mitä menneiden viikkojen aikana. Eräs trimedialainen ehdottikin muuttoblogin kirjoittamista, tästä nimittäin riittäisi juttua vaikka Aamulypsyyn Periksen korvaamiseksi.

Uuden tilan etsiminen

Ensinnäkin, sitä voisi kuvitella, että uuden toimiston löytäminen olisi helppoa. Meillä oli melko simppelit toiveet: tilaa noin 15-20 hengelle, siisti toimisto jossa voi tehdä pientä pintaremonttia ja kohtuullisen keskeinen sijainti. Jos sijainti olisi lähellä keskustaa, bussilla kulkevien työmatka lyhenisi jo puoleen. Ja ainiin, myös parkkipaikkoja saisi olla muutama – eikun viisi, pitäähän vieraillekin olla – no, löytyisikö jostain seitsemän autopaikkaa? Eli kaiken kaikkiaan uuden toimiston löytäminen ei todellakaan ollut itsestäänselvyys. Kaikkien edellisten lisäksi uuden tilan piti myös tuntua oikealta. Kyllähän te tiedätte, samalla tavalla kuin omaa kotia etsiessä. Työpaikalla vietetään kuitenkin melko huomattava osa elämästä, miksi siis tyytyä, kun voi löytää sen oikean?

Noh. Arto ja Aki kävivät katsomassa useampaa toimistotilaa, ilman tuloksia. “Liian sokkeloinen, turhan kolkko ja ei ollut yhtään tilaa autoille” – tehtävä ei ollut helppo. Kunnes yksi päivä Slackissa todettiin, että nyt oli sen verran lupaava paikka, mihin kannattaisi pyytää muutkin trimedialaiset käymään. Tuo kyseinen paikka sijaitsi keskustan ja Viitaniemen välimaastossa Sepänkadulla. Tilaa remontoitiin paraikaa ja kerroksen kanssamme tulisi jakamaan eräs tilitoimisto. Tilan katsominen meni sen verran hyvin, että kyseistä kohdetta ruvettiin kutsumaan “uudeksi toimistoksi”. Melko lopullista, eikö?

Aina ei voi onnistua

”Uusi toimisto” oli vasta rakentumassa remontin takia. Ei voi sanoa, että kaikki olisi mennyt nappiin. Kalustetilaus tehtiin lopulta noin 2-3 viikkoa alkuperäisestä aikataulusta myöhässä viestinnällisten haasteiden takia. Osalla ei ollut työpöytiä ensimmäisen parin viikon aikana, koska vanhat ehdittiin jo myydä eteenpäin. Noh, onneksi on sohvia. Myös ruokatunnit oikeastaan helmikuun loppuun seisten – vanhalla toimistolla ei ollut ruokapöytää, joten tuolejakin oli vähäisesti. Alunperin keittiöstä puuttui ruokapöytä ja tuolit, nyt sieltä puuttuu siis enää tuolit. Puuttuvien tavaroiden listaan voi lisätä vielä tilaan suunnitellun baaritiskin, eteisen vaatekaapit ja niiden myötä saapuvan säilytystilan.

Kaikki eivät selvinneet muutosta ilman vaurioita. Onneksi valoisa paikka ja kastelu on elvyttänyt Tuulin kovia kokenutta viherkasvia, uudet lehdet tekevät jo tuloaan.

Jyväskylän ja Viitaniemen tuntevat tietävät, ettei parkkipaikan löytäminen sieltä ole itsestäänselvyys. Paikkoja ei ollutkaan niin helposti saatavilla kuin oli annettu ymmärtää, joten osa porukasta käy kääntämässä kiekkoa aina parin tunnin välein. Parkkipaikkatappeluilta on onneksi toistaiseksi vältytty. Parkkitilan lisäksi haasteena on ollut säilytystilan puute. Suurin osa tavaroista odottaa yhä paikkaansa avoimen tilan nurkissa, sillä noh, yllättäen omakotitalossa oli enemmän säilytystilaa kuin tyhjässä toimistossa.

Hiljaa hyvää tulee

Uudelle toimistolle on asetettu korkeita tavoitteita. Täällä me haluamme viihtyä pitkään. Uusia elementtejä hankitaan harkitusti, jotta jokainen kaluste on varmasti tarpeellinen ja hyödyllinen, sekä ympäristöönsä sopiva. Myös kierrättäminen on entistä helpompaa, kun pihassa on pitkästä aikaa myös pahville ja paperille omat jäteastiansa. Muovin keräys hoidetaan toistaiseksi itsenäisesti: muovinkeräysastia kiikutetaan kauppareissujen yhteydessä erilliseen kierrätyspisteeseen. Keskeinen sijainti hymyilyttää yhä päivittäin – varsinkin niitä, jotka joutuivat sompaamaan töihin useammalla bussilla.

Uudet tilat ovat miellyttäneet kaikkien silmää. Kevään myötä tiloihin on tarkoitus löytää sopivasti vihreää, mutta muutoin pyrimme pitämään tilat ilmavina ja raikkaina.

Ensimmäiset illanistujaisetkin on jo pidetty, kun monelta katosivat logistiset haasteet. Tilat mahdollistavat myös useiden asiakkaiden vastaanottamisen kerralla, kun rauhallisia kokous- ja workshoptiloja on enemmän, kuin vanhalla toimistolla. Keskeinen sijainti toi myös kaupan entistä lähemmäs, eikä unohtunut lounas tarkoita enää automaattisesti puuropäivää. Keskustan lounasravintoloihin on lyhyt matka, eli joskus saatetaan syödä ulkonakin. Lähellä sijaitsevalta JAMKin kampukselta tuleekin välillä haettua myös hävikkiruokaa, eli tarvittaessa seuraavan päivän ruuat voi hakea jääkaappiin jo työpäivän aikana. Jes!

Kuten huomaatte, hyvien puolien lista on jo monta kohtaa pidempi, kuin huonojen. Toimiston sisustus etenee viikottain ja tätä postausta viimeistellessä olemme jo saaneet tuolit keittiöön!

Olemme jälkikäteen pohtineet, oliko myöhästynyt kalustetilaus tai pidemmällä aikataululla saapuneet huonekalut sittenkään huono idea. Tilaan sai tottua rauhassa ihan eri tavalla, kuin jos tavarat olisivat olleet viimeistä kynää myöten paikallaan heti tammikuun alusta. Loppuun voimme todeta, että muutto sujui oikein hyvin ja olemme todellakin viihtyneet Viitaniemessä!

 

Ei sisältöä