Blogi

Monien suomalaisten tapaan suurin osa trimedialaisista viettää kesälomansa heinäkuussa. Järjestämme kesälomat osittain asiakkaidemme aikataulujen mukaan – on rennompaa olla lomalla, kun tietää, ettei tehtäväpino kasva sen aikana. Siksi monen kesäkuun loppu on usein kiireinen, jottei työtaakka pääse kasvamaan liian isoksi elokuulle.

Kesälomalle siirryttäessä kaksi, kolme ensimmäistä päivää vietetään usein nollaten ja ”lomaolotilaan” siirtyessä. Sitten saattaa iskeä tekemisen puute. Kyseisen hetken iskiessä voit kaivaa esiin tämän postauksen. Olemme keränneet tänne mukavaa kesälomalukemista, josta löytyy kirjoja sekä ammatillisesta että oman elämän näkökulmasta.

Factfulness

Maailmassa asiat ovat lähtökohtaisesti paremmin, kuin ajattelemme. Factfulness-kirjaan on koottu yleistietoa maailman tilanteesta 2010-luvulla. Jopa Bill Gates on todennut Factfulnessin olevan yksi tärkeimmistä kirjoista, jonka avulla voi hahmottaa selkeästi maailman tilan.

The subtle art of not giving a fuck

Pilke silmäkulmassa mutta myös tieteellisiin lähtökohtiin nojaava elämäntaito-opas. Kirjan kirjoittanut Mark Manson toteaa, että olemalla piittaamatta paskaakaan, voit saavuttaa asioita joista olet aina unelmoinut.

Hacking Growth

Kasvuhakkerointi on nykyään jo monien tuntema, markkinoinnin suuntaus jossa pyritään parantamaan yrityksen tuotetta, työntekijöiden ja asiakkaiden tyytyväisyyttä sekä tietysti lisäämään myyntiä.

The Lean Startup

Suurin osa startupeista epäonnistuu – moni näistä olisi estettävissä. Eric Riesin kirjoittama kirja käsittelee startupin perustamista menestyksekkäästi. Ries on listannut yleisiä sudenkuoppia ja kertoo, miten on itse onnistunut kasvattamaan startupeista vakaita ja menestyksekkäitä yrityksiä.

Drive: The Surprising Truth About What Motivates Us

Nimensä mukaisesti kirja kertoo motivaatiosta ja sen syntymisestä. New York Timesin bestseller toteaa, ettei suurinta osaa ihmisistä ohjaa raha tai porkkana tikussa tyylinen ajattelu. Kirjasta löytyy vinkkejä miten löytää oma sisäinen motivaatio ja ruokkia sitä.

Idiootit ympärilläni

Kirja, jossa keskitytään neljän ihmistyypin tunnistamiseen ja siihen, miten tietyn tyyppisiä ihmisiä kannattaa käsitellä. Voit oppia kirjan avulla uutta itsestäsi, sekä ymmärtämään idiootteja ympärilläsi.

 

Toivottavasti listalta löytyi jotain sinulle sopivaa. Perinteisten kirjojen lisäksi suosittelemme äänikirjapalveluiden testaamista. Toisille kirjan seuraaminen voi olla helpompaa äänen avulla, koska samalla voi puuhata omiaan. Monet taas valitsevat perinteisen, fyysisen kirjan johon uppoutua.

Mukavaa kesää, muistakaa rentoutua!

Trimedialle on saapunut useampi uusi työntekijä viimeisen vuoden sisällä. Tänä vuonna uusia tulokkaita on kaksi: Visual Designer Sanna ja Front-end Developer Jere. Monia teistäkin saattaa kiinnostaa, miten ihmiset meille päätyvät ja millainen meininki meillä on. Sen enempää juontamatta, annetaan Sannan ja Jeren kertoa itse, millaisen ensivaikutelman haastattelu antoi Trimediasta ja miltä itse työskentely on tuntunut.

Miten päädyit Trimedialle?

Sanna: Sosiaalisen median pikkulinnut lauloivat, että Trimedia on vailla visuaalista suunnittelijaa. Olin juuri etsimässä alan töitä ja mietin, lähtisinkö visuaaliselle vai käyttäjäkokemuspuolelle. Harmitti hieman, koska työmarkkinat näyttivät siltä, että visuaalisella puolella on vähemmän töitä ja olin jo (melkein) alistunut kohtalooni, että on parempi opetella UX-hommia ja lähteä niihin, koska siellä puolella töitä näytti riittävän. Sitten Trimedian visuaalisen suunnittelijan paikka osui silmään ja päädyin hakemaan – visuaalinen puoli on kuitenkin itselleni se, mikä inspiroi ja kiinnostaa kaikista eniten.

Jere: Ohjauduin Trimedialle JAMKin kouluprojektin kautta, jossa saatiin Arto meidän ryhmän toimeksiantajaksi. Projektin tarkoituksena oli avata ovia alan yrityksiin ja tarjota hyvää työkokemusta, ainakin koulun puolesta. Itse olin kyllä heti valmis tulemaan Trimedialle hommiin, kun huomasin millainen Arto oli verrattuna muihin toimeksiantajiin.

Millainen fiilis sinulle tuli, kun kävit työhaastattelussa?

Sanna: Aluksi jännitin kovasti, mutta oikeastaan heti kun pääsin ovesta sisään ja Eeva tuli tarjoamaan kahvia, tuli olo, ettei tämä taidakaan olla niin vakavaa. Heti haastattelun alkuun Arto ja Jarmo taisivat säätää tekniikan kanssa ja naureskelivat, että ei meillä harrasteta sellaisia oikeita haastatteluita. “Jos sulle sopii, niin jutellaan vaan normaalisti”. Vastasin, että todellakin sopii. Haastattelusta jäi mieleen Trimedian hyvät työpaikkaedut sekä se, että olisin tervetullut porukkaan. Haastattelussa korostettiin sitä, että Trimedialla annetaan tilaa ja resursseja kehittyä siihen suuntaan, mikä itseä kiinnostaa eniten – tämä on nykyajan työmaailmassa tärkeää, mutta siihen törmää yhä harvoin. Se oli yksi niistä syistä, minkä takia ei tarvinnut kahdesti harkita, ottaako paikan vastaan.

Jere: Fiilis oli huomattavasti rennompi kuin aikaisemmissa haastattelutilanteissa. Siihen vaikutti varmasti paljon se, että Arto oli entuudestaan tuttu. Itse haastattelusta en muista paljoa, mutta muistan, että sen jälkeen olo oli kuin voittajalla – paikka oli jo siinä vaiheessa muistaakseni jo 90% varma. Kaikin puolin onnistunut haastattelu siis.

Kun pääsit meille ja ensimmäinen päivä tuli, miten se sujui?

Sanna: Kävin toimistolla muutamia kertoja jo ennen varsinaista työn aloittamista. Ensimmäisellä kerralla kaikki olivat kokoontuneet syömään yhdessä. Se vaikutti mukavalta tavalta katkaista työpäivä ja hengähtää työkavereiden kanssa. Varsinainen eka työpäivä taisi alkaa melko luontevasti – tulin paikalle, asensin koneen, sain työtehtävän ja aloin hommiin. Oli mukava päästä heti työn sarkaan kiinni. Apua sain, kun kysyin, mutta hyvin on luotettu heti alusta asti siihen, mitä mä teen.

Jere: Ensimmäisenä päivänä mut laitettiin tuoliin istumaan ja annettiin eteen työkone ja työpaikan intra. Eli alku meni ihan perehtymiseen. Toimisto oli vasta vaihtanut osoitetta, joten työpisteitä ei vielä ollut oikein kellään valmiina. Vaikka ekasta päivästä ei olekaan kovin pitkä aika, en kyllä muista siitä juuri mitään. Aika nopeasti kuitenkin alettiin Akin kanssa tutkailemaan jotakin pientä projektia ja siitä se sitten lähti.

Mitä toivot/odotat tulevaisuudelta?

Sanna: Mulle on tosi tärkeää itseni ja omien taitojen kehittäminen. Heti kun alan pääsemään jyvälle jostain asiasta, haluan oppia lisää, paremmin tai sitten jonkun ihan uuden taidon. Ehkä joku päivä haluankin spesifioitua yhteen taitoon ja tulla siinä erittäin hyväksi, en tiedä – on kiva tietää, että on työympäristö, missä molemmat vaihtoehdot ovat ihan mahdollisia. Odotan myös lisää yhteisiä lounas- ja kahvihetkiä, keskusteluita maailmanpolitiikasta, mikromuoveista tai Game of Thronesista. Lisää lounashetken kävelyitä tai illanistujaisia poreammeessa. Työyhteisö on iso osa sitä, mikä tekee työpaikasta mukavan.

Jere: Tulevaisuudessa varmaan toivoisin että voisin kehittää lisää muiden työntekoa helpottavia juttuja. Hyvä esimerkki voisi olla Gutenberg, johon olen keskittynyt viime aikoina. On siistiä tehdä jotain, mitä muut eivät välttämättä jaksa, halua tai ehdi tehdä. Nämä kehitettävät asiat yleensä ovat sellaisia, joista voi olla paljonkin hyötyä, kun joku vaan panostaa niihin.

 

Kiitos Jerelle ja Sannalle vastauksista!

Vuoden 2018 teetätimme asiakastyytyväisyystutkimuksen. Kokemuksia.fi toteutti tutkimuksen olemalla yhteydessä asiakkaisiimme puhelimitse ja käyden läpi heidän kokemuksia meistä. Halusimme tietää asiakkaiden rehellisiä mielipiteitä ja löytää uusia kehityskohteita.

Saimme asiakastyytyväisyyskyselyn tuloksista paljon meille hyödyllistä tietoa. Saimme tietää esimerkiksi sen, kuinka moni asiakkaistamme olisi valmis suosittelemaan meitä julkisesti. Haastatelluista asiakkaista 50 % olisi valmiita suosittelemaan meitä julkisesti. Rehellisesti sanottuna tämä arvo hieman yllätti meidät; se olisi voinut olla korkeampikin, sillä suurin osa uusista projekteistamme saapuu meille aiempien asiakkuuksien kautta.

Samalla mitattiin Trimedian Net Promoter Score (täältä löydät tiivistelmän tunnusluvun laskemisesta) ja se oli huikea +82! Tämä se vasta yllättikin meidät, sillä tutkimuksen tehnyt yritys kertoi, että heidän mittauksissaan korkeamman mittaustuloksen on saanut ainoastaan muutama yritys, joiden NPS:t hipovat täydellisyyttä. Olimme luvusta positiivisesti yllättyneitä, mutta myös varuillamme. Haastateltavien asiakkaidemme joukko oli kuitenkin kohtuullisen pieni verrattuna esimerkiksi moneen B2C-yritykseen. Tutkimus tehtiin myös satunnaisotannalla, eikä sitä kyselty koko asiakaskunnaltamme. Jos jokaikistä asiakastamme olisi haastateltu, olisi luku voinut olla matalampi. Nyt taasen otantaan saattoi tarttua juuri niitä, joiden kanssa kaikki on mennyt nappiin. Sen enempää manailematta tai jossittelematta toteamme, että olemme kyllä lukuun oikein tyytyväisiä – sopivan ennakkoluuloisia vain, ettei ylpeys pääse nousemaan hattuun.

Vaikka tutkimuksessa saavutimme oikein hyviä lukuja, vielä tärkeämpiä olivat haastattelussa esille tulleet suorat kommentit ja kehityskohteiden löytäminen. Siksi, yhtään kaunistelematta luettelemme tähän meille tulleita parannusehdotuksia:

Nyt kun kehitysehdotukset on kirjattu ylös, on aika myös taputella selkään. Saimme nimittäin myös runsaasti kiitoksia ja hyviä kokemuksia työstämme. Nostimme tähän selkeiten esille nousseet tekijät:

Tutkimuksen tehnyt yritys jätti haastatteluissa aikaa myös vapaalle keskustelulle, jossa tuli esiin satunnaisia teemoja. Haluamme nostaa myös näistä esiin muutaman hienon oivalluksen, johon olemme jo kiinnittäneet huomiota.

Kiitos kaikille asiakkaille, jotka ehtivät vastata haastatteluun. Tulemme varmasti toteuttamaan asiakastyytyväisyystutkimuksia jatkossakin. Teidän rehellisten kommenttien ansiosta pystymme kehittymään entistä paremmaksi digitoimistoksi! Eli kiitos ja pidetään jatkossakin yhteys auki.

Aamuisin toimiston ovet avaa ensimmäisenä useimmiten Lasse, jolle aikaisin herääminen ei tuota ongelmia. Nykyään teemme töitä miltei Jyväskylän keskustassa. Toimistolle on nopea tulla mistä päin Jyväskylää tahansa. Monien työmatka lyheni reilusti, mikä antaa pientä pelivaraa töihin tullessa. Meiltä löytyy myös toinen aikainen lintu, Toni, joka saapuu töihin usein seitsemän pintaan. Aamut on pyritty pyhittämään hiljaiselle omalle tekemiselle, jolloin ainoat äänet ovat näppäimistön naputus ja kenties kahvikoneen hurina.

Suurin osa trimedialaisista saapuu töihin kahdeksan ja yhdeksän välillä. Joustavan työajan ansiosta moni ehtii aamuisin viedä lapset kouluun tai käyttää koiran pidemmällä aamulenkillä. Aamu starttaa lämpimän juoman keittämisellä ja nopeilla kuulumisten vaihdolla keittiön puolella. Keittiöstä siirrytään ”hiljaiseksi tilaksi” nimettyyn avotoimistoon, jossa keskitytään omiin töihin aamupäivän ajan. Jos on sovittu palavereja, ne pidetään aina jossain muussa tilassa.

Vaikka meillä on aiemminkin pyritty antamaan työrauha kaikille, on meillä silti ollut tapana kysyä apua tai mielipiteitä kesken työpäivän. Uuden työrytmin ansiosta, jolloin 8-11 sekä 13-16 väli on rauhoitettu omille töille, olemme saaneet hiljaisen tilan rauhoitettua oikeasti aika hiljaiseksi. Onneksi meiltä löytyy hiljaisen tilan lisäksi myös muita tiloja, jos työt vaativat äänen pitämistä. Toimistolta löytyy edellä mainitun tilan lisäksi palaverihuone, yhteiseen työskentelyyn tarkoitettu ”ryhmätyöhuone” sekä suuri avoin tila, jossa on keittiö ja sohvia. Kukaan ei tietenkään pakota viettämään työpäiviä hiljaisessa tilassa, vaan sen voi halutessaan viettää esimerkiksi avoimen tilan sohvilla tai FatBoyssa puoliksi istuma-asunnossa. Jokainen tyylillään.

Lounas oli ennen joustavista työajoista johtuen varsin liukuva käsite, mutta nyt 3-2-3 työaikoihin siirryttäessä suurin osa aterioi 11 maissa. Ensimmäisenä töihin tulleet syövät luonnollisesti jo aikaisemmin, kun taas loput vaihtelevasti puoleen päivään mennessä. Tällöin ”olohuone” täyttyy rupattelusta ja vapaasta fiiliksestä. Useimmilla trimedialaisilla on omat vakioruokansa: meiltä löytyy muun muassa kotiruokien, etnisten laatikoiden, salaattien ja tuorepuuron nimeen vannovia. Perjantaisin on ollut tapana tilata ruokaa yhdessä. Koska lounaan ympärillä oleva aika on pyhitetty kehitykselle tai yhteisien asioiden edistämiseen, töihin oman työpöydän (tai oman nojatuolin) ääreen palataan yleensä viimeistään yhden maissa.

Töihin keskittyminen on helpompaa, kun on saanut välillä tuulettaa ajatuksia. Iltapäivän aikana trimedialaiset valuvat yksi kerrallaan kahvia tai teetä hakemaan. Ensimmäisenä saapuneet pakkaavat läppärit sun muut tavarat kahden jälkeen ja viimeiset taas työtilanteesta riippuen neljän ja kuuden välillä. Viimeisenä lähtevälle siirtyy vastuu muistaa laittaa varashälyttimet päälle, lukita ovet ja tarkistaa ikkunat. Vanhalla toimistolla tähän meni enemmän aikaa, kun jokainen ovi ja ikkuna piti tarkistaa – kaksikerroksisessa omakotitalossa oli pari ulko-ovea ja avattavaa ikkunaa enemmän, kuin nykyisellä. Uusi toimisto sijaitsee kerrostalossa, jossa ikkunoita tulee harvemmin pidettyä auki – ainakaan näin talvipakkasilla.

Viimeisimpänä lisäyksenä rutiineihin on lisätty kahvikoneen puhdistus. Kahvikonetta on käytetty melko runsaasti sen saapumisen jälkeen – eipähän tarvitse keittää turhaan ! Tilojen tarkistus sujuu sutjakasti, samoin lukituksien päälle laittaminen. Huomiseen!

Yrityksen muutto ei ole ikinä helppo asia, vaikka toisin voisi kuvitella. Irtotavarat voidaan pakata kätevästi muuttolaatikoihin ja näennäisesti kaikki on järjestyksessä. Muistettavaa on kuitenkin runsaasti: sopimuksien irtisanominen, uusien kilpailuttaminen, mistä saisi mahdollisimman tehokkaan netin ja mikähän lounasravintola on kaikista lähinnä uutta toimistoa?

Muun muassa edellä mainittuja asioita pyöriteltiin vielä muutama viikko ennen joulua, h-hetken lähestyessä. Onneksi toimiston järjen ääneksi kutsuttu Aki oli tehnyt sisäiseen intraamme listauksen, jonka mukaan tyhjensimme huoneen kerrallaan. Näin punainen muuttolaatikko kerrallaan koko irtaimisto saatiin pakattua ja muutettua joulupyhien aikana perustajiemme toimesta, kun työntekijät rauhottuivat lomalla. Varsin vaivaton muutto ainakin työntekijöiden mielestä!

Heti alkuun voisimme listata kaikki muuttamisen positiiviset puolet. Töihin tuleminen oli entistä nopeampaa, sillä sijainti oli paljon keskeisempi. Kaikki mitä oltiin voitu kasata ja järjestellä, oli tehty ennen kuin työntekijät tulivat töihin. Tästä iso kiitos kuuluu Akille ja Artolle (ja oletettavasti heidän apukäsilleen)! Tärkeimmät, kuten kahvinkeitin ja sohvat olivat jo asemissa ennen ensimmäisten työntekijöiden saapumista.


Töihin palatessa tärkeimmät olivat jo paikallaan: sohvat ja kahvinkeitin. Mitä muuta toimistotyöntekijä voisi tarvita?

Meille on kuitenkin sattunut ja tapahtunut vaikka mitä menneiden viikkojen aikana. Eräs trimedialainen ehdottikin muuttoblogin kirjoittamista, tästä nimittäin riittäisi juttua vaikka Aamulypsyyn Periksen korvaamiseksi.

Uuden tilan etsiminen

Ensinnäkin, sitä voisi kuvitella, että uuden toimiston löytäminen olisi helppoa. Meillä oli melko simppelit toiveet: tilaa noin 15-20 hengelle, siisti toimisto jossa voi tehdä pientä pintaremonttia ja kohtuullisen keskeinen sijainti. Jos sijainti olisi lähellä keskustaa, bussilla kulkevien työmatka lyhenisi jo puoleen. Ja ainiin, myös parkkipaikkoja saisi olla muutama – eikun viisi, pitäähän vieraillekin olla – no, löytyisikö jostain seitsemän autopaikkaa? Eli kaiken kaikkiaan uuden toimiston löytäminen ei todellakaan ollut itsestäänselvyys. Kaikkien edellisten lisäksi uuden tilan piti myös tuntua oikealta. Kyllähän te tiedätte, samalla tavalla kuin omaa kotia etsiessä. Työpaikalla vietetään kuitenkin melko huomattava osa elämästä, miksi siis tyytyä, kun voi löytää sen oikean?

Noh. Arto ja Aki kävivät katsomassa useampaa toimistotilaa, ilman tuloksia. “Liian sokkeloinen, turhan kolkko ja ei ollut yhtään tilaa autoille” – tehtävä ei ollut helppo. Kunnes yksi päivä Slackissa todettiin, että nyt oli sen verran lupaava paikka, mihin kannattaisi pyytää muutkin trimedialaiset käymään. Tuo kyseinen paikka sijaitsi keskustan ja Viitaniemen välimaastossa Sepänkadulla. Tilaa remontoitiin paraikaa ja kerroksen kanssamme tulisi jakamaan eräs tilitoimisto. Tilan katsominen meni sen verran hyvin, että kyseistä kohdetta ruvettiin kutsumaan “uudeksi toimistoksi”. Melko lopullista, eikö?

Aina ei voi onnistua

”Uusi toimisto” oli vasta rakentumassa remontin takia. Ei voi sanoa, että kaikki olisi mennyt nappiin. Kalustetilaus tehtiin lopulta noin 2-3 viikkoa alkuperäisestä aikataulusta myöhässä viestinnällisten haasteiden takia. Osalla ei ollut työpöytiä ensimmäisen parin viikon aikana, koska vanhat ehdittiin jo myydä eteenpäin. Noh, onneksi on sohvia. Myös ruokatunnit oikeastaan helmikuun loppuun seisten – vanhalla toimistolla ei ollut ruokapöytää, joten tuolejakin oli vähäisesti. Alunperin keittiöstä puuttui ruokapöytä ja tuolit, nyt sieltä puuttuu siis enää tuolit. Puuttuvien tavaroiden listaan voi lisätä vielä tilaan suunnitellun baaritiskin, eteisen vaatekaapit ja niiden myötä saapuvan säilytystilan.

Kaikki eivät selvinneet muutosta ilman vaurioita. Onneksi valoisa paikka ja kastelu on elvyttänyt Tuulin kovia kokenutta viherkasvia, uudet lehdet tekevät jo tuloaan.

Jyväskylän ja Viitaniemen tuntevat tietävät, ettei parkkipaikan löytäminen sieltä ole itsestäänselvyys. Paikkoja ei ollutkaan niin helposti saatavilla kuin oli annettu ymmärtää, joten osa porukasta käy kääntämässä kiekkoa aina parin tunnin välein. Parkkipaikkatappeluilta on onneksi toistaiseksi vältytty. Parkkitilan lisäksi haasteena on ollut säilytystilan puute. Suurin osa tavaroista odottaa yhä paikkaansa avoimen tilan nurkissa, sillä noh, yllättäen omakotitalossa oli enemmän säilytystilaa kuin tyhjässä toimistossa.

Hiljaa hyvää tulee

Uudelle toimistolle on asetettu korkeita tavoitteita. Täällä me haluamme viihtyä pitkään. Uusia elementtejä hankitaan harkitusti, jotta jokainen kaluste on varmasti tarpeellinen ja hyödyllinen, sekä ympäristöönsä sopiva. Myös kierrättäminen on entistä helpompaa, kun pihassa on pitkästä aikaa myös pahville ja paperille omat jäteastiansa. Muovin keräys hoidetaan toistaiseksi itsenäisesti: muovinkeräysastia kiikutetaan kauppareissujen yhteydessä erilliseen kierrätyspisteeseen. Keskeinen sijainti hymyilyttää yhä päivittäin – varsinkin niitä, jotka joutuivat sompaamaan töihin useammalla bussilla.

Uudet tilat ovat miellyttäneet kaikkien silmää. Kevään myötä tiloihin on tarkoitus löytää sopivasti vihreää, mutta muutoin pyrimme pitämään tilat ilmavina ja raikkaina.

Ensimmäiset illanistujaisetkin on jo pidetty, kun monelta katosivat logistiset haasteet. Tilat mahdollistavat myös useiden asiakkaiden vastaanottamisen kerralla, kun rauhallisia kokous- ja workshoptiloja on enemmän, kuin vanhalla toimistolla. Keskeinen sijainti toi myös kaupan entistä lähemmäs, eikä unohtunut lounas tarkoita enää automaattisesti puuropäivää. Keskustan lounasravintoloihin on lyhyt matka, eli joskus saatetaan syödä ulkonakin. Lähellä sijaitsevalta JAMKin kampukselta tuleekin välillä haettua myös hävikkiruokaa, eli tarvittaessa seuraavan päivän ruuat voi hakea jääkaappiin jo työpäivän aikana. Jes!

Kuten huomaatte, hyvien puolien lista on jo monta kohtaa pidempi, kuin huonojen. Toimiston sisustus etenee viikottain ja tätä postausta viimeistellessä olemme jo saaneet tuolit keittiöön!

Olemme jälkikäteen pohtineet, oliko myöhästynyt kalustetilaus tai pidemmällä aikataululla saapuneet huonekalut sittenkään huono idea. Tilaan sai tottua rauhassa ihan eri tavalla, kuin jos tavarat olisivat olleet viimeistä kynää myöten paikallaan heti tammikuun alusta. Loppuun voimme todeta, että muutto sujui oikein hyvin ja olemme todellakin viihtyneet Viitaniemessä!

 

Ei sisältöä