Hyvää joulua ja menestyksekästä uutta vuosikymmentä!

Kirjoittaja: Eeva Geier / 18.12.2019 / Blogi

Tänä jouluna halusimme tehdä jotain erilaista joulun kunniaksi, perinteisten logoilla varustettujen yrityslahjojen sijaan. Taustalla kytenyt ajatus on ollut olemassa jo pidempään, nyt tuntui sopivalta hetkeltä tarttua toimeen. Halusimme tehdä hyvää lähellä, tukemalla lasten leirikoulurahastoa hyviä tekoja vastaan. 

Meistä trimedialaisista monella on jo jälkikasvua, jonka myötä olemme tutustuneet uudelleen koulumaailmaan. Tähän aikaan vuodesta moni miettii jo joululomaa sekä joulujuhlaa – vietettiin sitä sitten joulukirkossa, tai ilman kirkkoa. Kun lapset tulevat tiettyyn ikään, aletaan koulussa suunnittelemaan leirikoulua. Leirikoulu on lapsille erittäin mukava juttu – vietetään aikaa koulukavereiden kanssa, käydään kivoissa kohteissa ja yövytään uusissa paikoissa ilman omaa perhettä. Luokkaretkiin sisältyy myöskin tylsä puoli, ainakin lasten silmissä: rahankeruu. Yöpymiset ja kivat kohteet kun tuppaavat maksamaan jonkun verran.

”Saisiko olla bambusukkia, kermatoffeeta tai pyykinpesujauhetta?”

Luokkaretkiä rahoitetaan usein myymällä esimerkiksi asusteita, alusvaatteita, pesuaineita, vessapaperia, keksejä tai kalentereita. Näiden myynnin saa usein organisoida lasten vanhemmat, sillä ihan kaikkea lapset eivät pysty itse tekemään. Esimerkiksi 10 kilon pesuainetonkat ovat melko raskaita kantaa, varsinkin jos varren pituus on noin 140 senttiä. Näitä myydään usein tutuille ihmisille, jotka eivät ole täysin ”kylmiä liidejä”, kuten tädeille, sedille ja lempinaapureille. Tavaran myyntiin sisältyy usein pientä sosiaalista painetta, sukulaisten lapsia on vaikea vastustaa ja tuotto menee hyvään tarkoitukseen. Ikävän tilanteesta tekee se, ettei tuotteille ole välttämättä mitään tarvetta, tai myytäviä tuotteita voi saada huomattavasti edullisemmin kaupasta.

Aloimme miettimään, että entä jos lasten (lue: vanhempien) ei tarvitsisikaan organisoida rahankeruuta jo tutuksi muodostunutta reittiä pitkin? Mitä jos lapset voisivat tehdä jotain oikeasti hyödyllistä ja jopa yhteiskunnallisesti merkittävää? Ja entä jos samaan soppaan saataisiin lisättyä vielä yritysten yhteiskunnallisen vastuun lisääminen?

Erään trimedialaisen lapsen luokka kerää tänä vuonna varoja luokkaretkeä varten. Saimme idean osallistua luokkaretken rahojen keruuseen ja antaa lapsille jotain hyödyllistä, sekä mielekästä tekemistä, joka hyödyttäisi useampia ihmisiä kerralla.

Tärkeää työtä yhteisön puolesta

Mietimme, mitä niin sanottuja ”tekemättömiä töitä” lähistöltä löytyy ja mihin lapset voisivat osallistua. Ensimmäisenä mieleen tuli vanhainkodit, joissa on aina kiire minimissä olevien hoitajamitoitusten takia. Toiseksi tuli mieleen ympäristön huolto, johon voisi aina kiinnittää enemmän huomiota. Vastineena meidän rahalliselle tuelle, luokka järjestäisi jotain tapahtumaa edellä mainittujen ”tekemättömien töiden” eteen.

Kyseinen luokka vieraili joulun alla kahdessa eri vanhainkodissa Leppävedellä. Vierailun aikana esitettiin joululauluja ja tutustuttiin vanhainkotien toimintaan. Vierailun ensisijainen tarkoitus oli piristää asukkaiden päivää, mutta myös näyttää lapsille, millaista arki vanhainkodissa on. Vierailu piristi myös hoitajien päivää. Hoitajatkin viettäisivät mieluusti enemmän aikaa sosialisoiden asukkaiden kanssa, mutta kiire harvoin jättää tälle liikaa aikaa; työt on tehtävä, vaikka jokaisen asukkaan kanssa olisi mukava viettää hieman enemmän rauhallista aikaa.

” Kävin vanhainkodeissa laulamassa. Se oli vähän jännittävää, mutta oli mukavaa. Siellä oli sen takia mukavaa, sillä oli mukava vastaanotto.”

” Kävin laulamassa. Vastaanotto oli ystävällinen. Osa vanhuksista herkistyi. He olivat varmasti iloisia siitä, että lapsia kävi heitä ilahduttamassa.”


Toinen tempaus liittyi ympäristöön. Vaikka Suomi on maailmanlaajuisesti vertailtuna hyvinkin siisti ja puhdas maa, roskia ei kuitenkaan ole kovin vaikea löytää katujen varrelta. Ahkerat juniorit lähtivät keräämään roskia Leppäveden koulun ympäristöstä, niin, ettei tarvitsisi huolehtia nappaako taapero tupakantumppia tai karkkipaperia nieluunsa ennen kerhopäivän alkamista. Siivoamishaaste muistutti myös siitä, miten tärkeää on kantaa omat roskat roskikseen.

” Keräsimme roskia uuden koulun läheisyydestä, kirjastolle ja kaupalle. Saimme kerättyä kaksi isoa jätesäkillistä roskia. Siivoamisesta tuli hyvä mieli, sillä saimme lähialuetta siistimmäksi.”


Näiden lisäksi oppilaat saatiin avuksi MLL:n kerhoon kokoamaan temppurataa muille lapsille. Temppuradan kokoaminen oli hauskaa ja se säästi tapahtuman järjestäjien aikaa. Lapset olivat myös avustamassa kerhon järjestämisessä, mikä taisi olla ihan mukavaa puuhaa!

” Olin MLL:n kerhossa leikittämässä lapsia. Olin yhden pikkutytön kanssa melkein koko tunnin. Me mentiin eri laitteisiin, esim. esteradalla ja trampalla.”

” Olin MLL:n kerhossa järjestelemässä ja avustamassa. Oli ihan mukavaa olla avustamassa kerhossa.”


Yllä mainittujen tempauksien lisäksi tekemistä löytyi myös yksityisten henkilöiden auttamisesta. Ennen joulua joukko vanhempia ja lapsia kävivät auttamassa vastikään leskeksi jäänyttä, liikuntarajotteista vanhempaa rouvaa tekemällä pihan lumityöt porukalla. Tämäkin ehdotus tuli suoraan yhdeltä vanhemmista. Aika hienoa, miten yhteisöllistä porukkaa Leppävedeltä löytyy!

Trimedia kiittää kaikki tempaukseen osallistuneita lapsia sekä heidän vanhempiaan. Lapset olivat innokkaasti mukana ja vanhempien kautta tempausten järjestäminen ja niistä viestiminen onnistui hyvin. Kiitokset menevät myös opettajille sekä muille tempauksissa mukana olleille!

On puhuttu paljon siitä, miten saataisiin nuoret ymmärtämään rahan arvoa hyvin ja näkisivät miten suuri merkitys omalla panostuksella on. Raha ei kasva puussa, mutta yritteliäisyys kannattaa – sen viestin haluaisimme antaa nuorille. Voinemme jo paljastaa, että olemme miettineet tämän ajatuksen jalostamista eteenpäin. Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan!

 

Rentouttavaa joululomaa toivottaa,

Trimedian väki

Kategoriat

Takaisin blogiin